Sloppi - Second Life opetuksessa ja oppimisessa
Timo Kainulainen
Saimaan mediakeskuksen päällikkö
SLoppi – Second Life oppimis- ja opetusympäristönä –hankkeen koordinaattori
Saimaan mediakeskus toteutti vuosina 2009 – 2012 Opetuhallituksen oppimisympäristöjen kehittämishankkeena projektin nimeltä SLoppi – Second Life oppimis- ja opetusympäristönä. Hanke toteutettiin Lappeenrannan, Imatran ja Etelä-Karjalan ammattiopiston (Ekamon) yhteistyönä, ja kohderyhmänä ovat lukioiden ja ammattiopiston opiskelijat ja opettajat. Mukaan kutsutaan myös Etelä-Karjalan muiden kuntien lukioiden opettajat ja opiskelijat omakustanteisesti.



Hankkeen tavoitteena oli perehdyttää alueen opettajat Second Life -virtuaalimaailmaan ja sen opetuskäytön mahdollisuuksiin sekä toteuttaa opintoja Second Lifessa. Second life -virtuaalisen maailman myötä oli syntynyt kiinnostus kokeilla ja selvittää, millaisia mahdollisuuksia reaalimaailmaa simuloiva virtuaalinen toimintaympäristö tarjoaisi opetustyöhön.
SLoppi-hankkeen tavoitteena on kehittää virtuaalimaailman käyttöä oppimisympäristönä niin, että Second Life toimii ainakin seuraavanlaisissa opetus- ja oppimistilanteissa ja -tehtävissä:
1. Verkko-opiskelun ryhmätyöskentely-, työpaja- ja seminaaritilana vahvistaen yhteistoiminnallista oppimista.
2. Hanke hyödyntää Second Lifen todellisuuteen perustuvia tiloja (museoita, oppimiskeskuksia, sairaaloita ym.), simulaatioita ja mallintamista tutkivan ja ilmiöpohjaisen oppimisen näkökulmasta.
3. Lisäksi tavoitteena on myös hallita ja muuntaa virtuaalimaailmaa kulloiseenkin opetustilanteeseen sopivaksi opiskelemalla 3d-maailman rakentamiseen liittyvää ohjelmointia.
Hankkeen toiminta oli hieman hankalaa alusta asti. Suunnitelmat ja toimintamallit havaittiin innovatiivisiksi ja niitä kehiteltiin edelleen. Second Lifen mahdollisuuksiin ja sen muokkaamiseen opetukseen sopivaksi saatiin asiantuntija-apua Itä-Suomen yliopiston Aducatelta, josta Teemu Moilanen toimi hankehenkilöstön kouluttajana.
Paikallisten lukion opettajien keskuudesta saatiin hankkeesta kiinnostumaan puolenkymmentä opettajaa. Heitä koulutettiin Second Life –osaajiksi ja heitä tuettiin muokkaamaan SL-ympäristöä kursseille sopivaksi.
Hankkeen kannalta merkittävin saavutus oli yhteistyö EKAMOn kanssa, jonka opiskelijat yhdessä opettajansa Virve Erosen kanssa rakensivat Saimaan saaren Second Lifeen. Saarelle saatiin tiloja, joissa opiskelijat saattoivat kokoontua virtuaalisesti ja tehdä esim. ryhmätöitä. Teknisesti saari saatiin toimimaan halutusti.
Ongelmia hankkeen kannalta olivat kuntien palomuuriasutukset, jotka joko kokonaan estivät koulujen laitteiden pääsyn Second Lifeen tai hankaloittivat esim. ääniyhteyksien toimintaa. Hanke törmäsi tietohallinnon muuriin!
Hanke oli edellä aikaansa. Vaikka hankehenkilöstö näki SL:n mahdollisuudet, opettajat eivät tuntuneet innostuvan virtuaalisesta maailmasta siinä määrin, että siitä olisi tullut merkittävä osa lukiokurssia. Edellä mainitut tekniset ongelmat tavallaan lannistivat opettajienkin innon.
Vaikka hanke törmäsi tekniseen ongelmakenttään, se oli tärkeä etappi, kun luodaan näkemyksiä virtuaalisten tilojen – nykyisellään VR:n ja AR:n hyödyntämisestä opetuksessa. SL-hanke osoitti sen, että virtuaalisilla tiloilla ja lisätyllä todellisuudella on selkeät mahdollisuudet tuoda lisäarvoa oppimiseen ja opetukseen.
Löytöretkillä toisessa maailmassa, vol 3Lauri Pirkkalainen & Petri Lounaskorpi (toim.), 04/201731.3.2017