Ainetutor Kimpisen lukio

Ainetutor-kurssi on vastaus ajan haasteisiin

Syk­syl­lä 2016 Kim­pi­sen kam­puk­sel­la aloi­tet­tiin aine­tu­tor-toi­min­ta, jos­sa Kim­pi­sen lu­kio opis­ke­li­jat toi­mi­vat pe­rus­o­pe­tuk­sen luo­kis­sa aut­ta­mas­sa op­pi­lai­ta luo­kan­o­pet­ta­jien apu­na. Tu­to­roin­tia on mah­dol­lis­ta suo­rit­taa myös lu­ki­on omil­la pol­ku­tun­neil­la. Mah­dol­li­suus tu­to­roin­tiin val­mis­taa opet­ta­mi­sen li­säk­si kai­ken­lai­seen so­si­aa­li­seen toi­min­taan tä­män päi­vän työ­e­lä­mäs­sä ja yh­teis­kun­nas­sa.

Aine­tu­tor-kurs­sin suo­rit­ta­neett An­nii­na Vai­nik­ka ja Tuo­mas Sep­pä­nen ovat tu­to­roi­des­saan pääs­seet kat­so­maan kou­lua opet­ta­jan näkö­kul­mas­ta. Sep­pä­nen on ol­lut ylä­kou­lun eri­tyis­o­pe­tus­puo­lel­la päi­vys­tä­mäs­sä mah­dol­li­sen avun tar­peen va­ral­ta ja lu­ki­os­sa eng­lan­nin pol­ku­kurs­sil­la avus­ta­mas­sa kir­joi­tel­mien laa­ti­mi­ses­sa.

An­nii­na Vai­ni­kan ja Tuo­mas Sep­pä­sen ym­mär­rys mm. uu­des­ta ope­tus­suun­ni­tel­mas­ta on sy­ven­ty­nyt aine­tu­tor-toi­min­nas­sa. Kuva: Tee­mu Läh­de

Tärkeää työtä

Hä­nel­le oli ker­rot­tu kii­rei­sis­tä oppi­tun­neis­ta, mut­ta ope­tus­ti­lan­teet ovat ol­leet lep­poi­sia. Hän kui­ten­kin us­koo, että meno voi tun­neil­la käy­dä kii­rei­sek­si, min­kä Vai­nik­ka vah­vis­taa.

”Oli po­si­tii­vi­nen yl­lä­tys, kuin­ka pal­jon apua on tar­vit­tu”, pe­rus­kou­lun nel­jän­nel­lä luo­kal­la ma­te­ma­tiik­kaa ja äi­din­kiel­tä tu­to­roi­nut Vai­nik­ka ker­too. ”En ym­mär­rä, kuin­ka opet­ta­ja voi pär­jä­tä, kun 15 kät­tä ky­syy sa­maa asi­aa. Tu­to­roi­nil­le oli­si ny­ky­ään tar­vet­ta.”

Sep­pä­nen ha­keu­tui tu­to­rik­si val­mis­tau­tu­ak­seen kaa­vai­le­maan­sa opet­ta­jan am­mat­tiin ja va­rus­mies­pal­ve­luk­seen. Vai­nik­ka taas täh­tää eri­tyis­o­pet­ta­jak­si. Kum­pi­kin on tyy­ty­väi­nen työ­ko­ke­muk­sen saa­mi­ses­ta ai­kai­sin ver­rat­tu­na mo­niin mui­hin sa­maan ai­kaan työ­mark­ki­noil­le tu­le­viin.

Avuliaisuus palkitaan

Ky­syt­tä­es­sä aine­tu­to­ril­le tär­keis­tä omi­nai­suuk­sis­ta mo­lem­mat mai­nit­se­vat avoi­muu­den ja avu­li­ai­suu­den. Hyvä tu­tor ra­ken­taa Vai­ni­kan mu­kaan luok­kaan tsemp­paa­vaa ilma­pii­riä. Hän on op­pi­nut, että on tär­ke­ää luo­da op­pi­lai­siin ren­to ja luot­ta­mus­ta he­rät­tä­vä suh­de, jot­ta he us­kal­tai­si­vat ky­syä apua opet­ta­jan li­säk­si tu­to­ril­ta.

Sep­pä­sen mie­les­tä on hie­noa, jos aine­tu­tor us­kal­taa olla oma per­soo­nan­sa. ”On help­poa pyy­tää apua sel­lai­sel­ta, joka vai­kut­taa ih­mi­sel­tä.” Eri­tyis­o­pe­tuk­ses­sa tar­vi­taan hä­neen mu­kaan­sa myös em­pa­ti­aa ja sel­keyt­tä.

Sep­pä­nen myön­tää, että lii­an vai­ke­at ky­sy­myk­set ovat mah­dol­li­sia tu­to­roi­des­sa it­sel­le vai­ke­aa ai­net­ta. ”Mo­kiin ei maa­il­ma kaa­du”, Vai­nik­ka sa­noo ja muis­tut­taa haas­ta­via ti­lan­tei­ta pel­kää­vil­le, että luo­kas­sa on aina myös osaa­va opet­ta­ja, ja mo­nes­ti käy­tös­sä on esim. tar­kis­tus­kir­jo­ja.

Opettajat arvostavat

Ai­no­lan luo­kan­o­pet­ta­ja Pau­la Ha­vu­kai­nen, jon­ka luo­kas­sa Vai­nik­ka tu­to­roi, ker­too ”kaa­pan­neen­sa” luok­kaan­sa aine­tu­to­rin mar­ras­kuus­sa 2017, kun hän sai kuul­la aine­tu­tor­toi­min­nas­ta. Vai­nik­ka pää­si aloit­ta­maan jo jou­lu­kuus­sa, ja koko ke­vään tu­to­roin­ti­aika­tau­lu so­vit­tiin ker­ral­la.

Pa­ras­ta tu­to­roin­nis­sa oli Ha­vu­kai­sen mie­les­tä konk­reet­ti­nen apu, jota op­pi­laat sai­vat. He pi­ti­vät hel­pos­ti lä­hes­tyt­tä­väs­tä nuo­res­ta apu­o­pet­ta­jas­ta. Ha­vu­kai­nen ei kek­si pa­rem­paa ti­lai­suut­ta tu­tus­tua esim. ma­te­ma­tii­kan ja äi­din­kie­len ope­tuk­seen, jon­ka lu­ki­o­lai­nen voi­si saa­da.

Ha­vu­kai­nen pi­tää tu­to­roin­tia tar­peel­li­se­na ja toi­mi­va­na sii­tä­kin syys­tä, että lu­ki­o­lai­set ym­mär­tä­vät kou­lun­käyn­nis­tä. Hän olet­taa, että tu­to­rit tie­tä­vät jo kaik­ki hä­nen opet­ta­man­sa ma­te­ma­tii­kan ja äi­din­kie­len asi­at.

Tär­kei­nä tu­to­rin omi­nai­suuk­si­na hän mai­nit­see oma-aloit­tei­suu­den li­säk­si yrit­te­li­äi­syy­den. ”Pi­tää jak­saa neu­voa uu­des­taan, vaik­ka kol­me ker­taa – niin pit­kää kuin asi­an ym­mär­tä­mi­nen vaa­tii”, hän sa­noo. ”Toi­saal­ta jol­le­kin op­pi­laal­le riit­tää, että is­tuu vie­res­sä ja sa­noo, että ’Tuo seu­raa­vak­si’.”