1 Rakenteet ja toimintakulttuuri

Toimintakulttuuri ja kansainvälisyys

Kun ar­vi­oin­ti ei mais­tu, apu on kau­ka­na

Sei­nä­joen lu­kio ja Jas­per Pla­ce High School Ka­na­dan Ed­mon­to­nis­ta ovat mo­lem­mat ol­leet tur­hau­tu­nei­ta sa­maan asi­aan: oman toi­min­nan ar­vi­oin­tiin ja sii­hen, mi­ten vä­hän ar­vi­oin­nin tu­lok­set muut­ta­vat toi­min­ta­ta­po­ja. Ky­se­lyt, lo­mak­keet, haas­tat­te­lut ja niis­tä saa­dut tu­lok­set ei­vät ole tuot­ta­neet ahaa-elä­myk­siä tai he­rät­tä­neet suu­ria tun­tei­ta – en­nem­min­kin kyl­läs­ty­nei­tä huo­kai­su­ja.

Ahaa-elä­mys syn­tyi Banf­fis­sa Ka­na­das­sa pi­de­tys­sä ULe­ad-kon­fe­rens­sis­sa, kun Au­ra­lia Broo­ke ker­toi sii­tä, mi­ten Jas­per Pla­ce High Schoo­lis­sa ko­e­taan oman toi­min­nan ar­vi­oin­ti, ja sii­tä, mil­lai­sia suun­ni­tel­mia heil­lä on ti­lan­teen kor­jaa­mi­sek­si. Ker­ran­kin joku sa­noi ää­neen, että ny­kyi­sen ta­pai­nen oman toi­min­nan ar­vi­oin­ti ei vie mei­tä eteen­päin. Emme epäil­leet het­ke­ä­kään, vaan so­vim­me yh­teis­työs­tä vä­lit­tö­mäs­ti.

Kan­ta­va­na ide­a­na kou­lun uu­dis­ta­mi­ses­sa on ol­lut osal­li­suu­den li­sää­mi­nen ja tu­tus­tu­mi­nen sii­hen, mil­lai­se­na nä­em­me ja ko­em­me oppi­lai­tok­sem­me.

Pää­tim­me luot­taa sii­hen, mil­lai­sen lu­ki­on opis­ke­li­jat, hei­dän koti­vä­ken­sä, hen­ki­lö­kun­ta ja yh­teis­työ­kump­pa­nim­me ha­lu­a­vat. Esi­tim­me heil­le kol­me ky­sy­mys­tä: Mitä lu­ki­on tu­lee teh­dä? Mil­lai­sen lu­ki­on toi­min­taan ha­lu­at si­tou­tua? Mikä te­kee kou­lus­ta tasa­ver­tai­sen kai­kil­le?

Vas­tauk­sia koot­tiin yh­tei­seen tie­dos­toon, jo­hon eri­lai­sia mää­ri­tel­miä ker­tyi usei­ta sa­to­ja. Nämä ja­o­tel­tiin eri ka­te­go­ri­oi­hin, jois­ta koot­tiin nä­ke­myk­set sii­tä, mit­kä asi­at lu­ki­os­sam­me ovat mer­ki­tyk­sel­li­siä. Vii­dek­si tär­keim­mäk­si te­ki­jäk­si ko­et­tiin laa­du­kas ope­tus, yk­si­löl­li­set ete­ne­mis­mah­dol­li­suu­det, jat­ko-opin­toi­hin val­mis­ta­mi­nen, tur­val­li­nen ja tasa­ver­tai­nen yh­tei­sö sekä kan­nus­ta­va ja osal­lis­ta­va kult­tuu­ri. Tu­los ei muu­ta maa­il­maa, mut­ta tär­kein­tä oli pro­ses­si ja mah­dol­li­suus osal­lis­tua sii­hen.

Jas­per Pla­ce­sis­sä ja meil­lä jat­ket­tiin työ­tä et­si­mäl­lä vas­tauk­sia sii­hen, mitä ky­sei­nen nä­ke­mys tar­koit­taa opis­ke­li­joi­den, hen­ki­lö­kun­nan ja kou­lun toi­min­nas­sa sekä kuin­ka se nä­kyy op­pi­mis­tu­lok­sis­sa. Hen­ki­lö­kun­nan ja opis­ke­li­joi­den näkö­kul­mas­ta tämä vai­he on ol­lut ää­rim­mäi­sen tär­keä, sil­lä he ovat saa­neet pu­kea sa­noik­si sen, mitä toi­min­nan tu­li­si olla käy­tän­nös­sä. Pro­ses­si ei ole ol­lut help­po, sil­lä jo­kai­ses­sa ta­paa­mi­ses­sa mää­ri­tel­mät ovat muut­tu­neet ja ne ovat he­rät­tä­neet into­hi­mo­ja sekä ää­nek­käi­tä kes­kus­te­lu­ja asi­oi­den tär­key­des­tä.

Mi­ten täs­tä eteen­päin? Mo­lem­mis­sa kou­luis­sa suun­ni­tel­laan, kuin­ka mää­ri­tel­miä voi­daan vie­dä oppi­lai­tok­sen ar­keen te­hok­kaam­min ja kuin­ka to­teut­ta­mi­sen seu­ran­ta su­juu jat­kos­sa. Us­kon, ett­emme mit­taa enää toi­min­taam­me lo­mak­keil­la, vaan kes­kus­te­le­mal­la kaik­kien osa­puol­ten kes­ken.

Ja kun näin teh­ty ar­vi­oin­ti lak­kaa mais­tu­mas­ta, pu­ram­me jäl­leen kaik­ki ra­ken­teet uu­sien tiel­tä.

Tei­jo Päk­ki­lä, Sei­nä­joen lu­kio