Toimintakulttuuri ja kansainvälisyys
Kun arviointi ei maistu, apu on kaukana
Seinäjoen lukio ja Jasper Place High School Kanadan Edmontonista ovat molemmat olleet turhautuneita samaan asiaan: oman toiminnan arviointiin ja siihen, miten vähän arvioinnin tulokset muuttavat toimintatapoja. Kyselyt, lomakkeet, haastattelut ja niistä saadut tulokset eivät ole tuottaneet ahaa-elämyksiä tai herättäneet suuria tunteita – ennemminkin kyllästyneitä huokaisuja.
Ahaa-elämys syntyi Banffissa Kanadassa pidetyssä ULead-konferenssissa, kun Auralia Brooke kertoi siitä, miten Jasper Place High Schoolissa koetaan oman toiminnan arviointi, ja siitä, millaisia suunnitelmia heillä on tilanteen korjaamiseksi. Kerrankin joku sanoi ääneen, että nykyisen tapainen oman toiminnan arviointi ei vie meitä eteenpäin. Emme epäilleet hetkeäkään, vaan sovimme yhteistyöstä välittömästi.
Kantavana ideana koulun uudistamisessa on ollut osallisuuden lisääminen ja tutustuminen siihen, millaisena näemme ja koemme oppilaitoksemme.
Päätimme luottaa siihen, millaisen lukion opiskelijat, heidän kotiväkensä, henkilökunta ja yhteistyökumppanimme haluavat. Esitimme heille kolme kysymystä: Mitä lukion tulee tehdä? Millaisen lukion toimintaan haluat sitoutua? Mikä tekee koulusta tasavertaisen kaikille?
Vastauksia koottiin yhteiseen tiedostoon, johon erilaisia määritelmiä kertyi useita satoja. Nämä jaoteltiin eri kategorioihin, joista koottiin näkemykset siitä, mitkä asiat lukiossamme ovat merkityksellisiä. Viideksi tärkeimmäksi tekijäksi koettiin laadukas opetus, yksilölliset etenemismahdollisuudet, jatko-opintoihin valmistaminen, turvallinen ja tasavertainen yhteisö sekä kannustava ja osallistava kulttuuri. Tulos ei muuta maailmaa, mutta tärkeintä oli prosessi ja mahdollisuus osallistua siihen.
Jasper Placesissä ja meillä jatkettiin työtä etsimällä vastauksia siihen, mitä kyseinen näkemys tarkoittaa opiskelijoiden, henkilökunnan ja koulun toiminnassa sekä kuinka se näkyy oppimistuloksissa. Henkilökunnan ja opiskelijoiden näkökulmasta tämä vaihe on ollut äärimmäisen tärkeä, sillä he ovat saaneet pukea sanoiksi sen, mitä toiminnan tulisi olla käytännössä. Prosessi ei ole ollut helppo, sillä jokaisessa tapaamisessa määritelmät ovat muuttuneet ja ne ovat herättäneet intohimoja sekä äänekkäitä keskusteluja asioiden tärkeydestä.
Miten tästä eteenpäin? Molemmissa kouluissa suunnitellaan, kuinka määritelmiä voidaan viedä oppilaitoksen arkeen tehokkaammin ja kuinka toteuttamisen seuranta sujuu jatkossa. Uskon, ettemme mittaa enää toimintaamme lomakkeilla, vaan keskustelemalla kaikkien osapuolten kesken.
Ja kun näin tehty arviointi lakkaa maistumasta, puramme jälleen kaikki rakenteet uusien tieltä.
Teijo Päkkilä, Seinäjoen lukio
Uutta lukiota rakentamassaLukioiden kehittämisverkoston julkaisu #14.4.2018