Maailmanparantajien kasvualusta
Lempäälän kunnan ja Opetushallituksen rahoittaman #työelämähankkeen keskeinen opetus hankkeen vetäjille on tämä: älä pyri vain osallistamaan nuoria, koska silloin asetelma, jossa nuoret ovat sinun ohjauksessasi, ei eroa normaalista luokkatilanteesta. Kuuntele nuoria, pyri löytämään heitä kiinnostavia yleishyödyllisiä aihioita, jotka saavat heidät tarttumaan toimeen. Yritä löytää jokaisen erityislahjakkuus ja etsi keinoja tuoda se näkyväksi. Syksystä 2015 alkaneen hanketaipaleen varrella on monia unohtumattomia hetkiä. Mieleenpainuvimmat liittyvät tilanteisiin, joissa ujot, usein koulukiusatut tai toivottomiksi tapauksiksi tuomitut nuoret ovat estradin tähtiä.
Työelämätieto
Työelämähankkeen keskeinen tavoite oli tuoda työelämä voimakkaammin osaksi koulun arkea. Hankkeen vetäjinä koimme, että lukion keskeinen aihio on tieto, sen etsiminen ja välittäminen nuorille. Lähdimme siis aluksi kartoittamaan tietoa työelämästä. Onnistuimme heti elokuussa 2015 kokoamaan niin sanotun #Mediatiimin, johon lähti mukaan noin kaksikymmentä mediasta kiinnostunutta lukion ykköstä. Mediatiimin tehtäväksi tuli selvittää eri näkökulmista millaista on moderni työelämä, millaista osaamista se edellyttää, mikä eri aloilla toimivia ihmisiä motivoi ja mitä ratkaisuja ja valintoja tietylle urapolulle pääseminen on heidän osaltaan merkinnyt.
Kokosimme #työelämäkummeiksi nimetyn asiantuntijaryhmän, jossa oli mukana muun muassa silloinen työministeri Lauri Ihalainen, Lempäälän kunnanjohtaja Heidi Rämö, Lempäälän Yrittäjät ry:n puheenjohtaja Ismo Paananen, Twitter-kuningattareksi nimitetty someammattilainen Pauliina Mäkelä, työelämätutkija Anu Järvensivu, Pirkanmaan Nuorkauppakamarin Tuuli Lamminmäki ja iso joukko muita hienoja persoonia, jotka antoivat osaamisensa käyttöömme. Mediatiimi teki videohaastatteluja, kirjoitti juttuja ja järjesti syksyllä 2015 työelämäpanelin, jossa he haastattelivat #työelämäkummeja heidän kokemuksistaan ja kyselivät neuvoja nuorten urapolkua varten.
Vuoden 2015 päätyttyä olimme toisaalta tyytyväisiä siitä, että olimme saaneet prosessin käyntiin, mutta samalla mietimme keinoja, joilla saada koko kouluyhteisö aktiivisemmin mukaan hankkeeseen.
Hanke jalkautuu
Pystyn määrittelemään täsmällisen hetken, jolloin virran juoksu kääntyi. 10.2.2016 Tampereen Messuhallissa Rekrymessuilla nelihenkinen lukion kakkosten lähetystö tuli luokseni ja sanoi: ”Tää teidän hankkeenne on tosi kiva ja tärkeä, mutta se on teidän hanke. Se ei ole meidän. Jos tosiaan haluatte meidät opiskelijat mukaan, astukaa itse sivummalle.” Tällainen aloitteellisuus on lukiossa niin harvinaista, että ei auttanut kuin totella. Nelikko ryhtyi valikoimaan opiskelijajoukosta kymmenkunta johtajatyyppiä siten, että jokaisesta rinnakkaisryhmästä saataisiin joku mukaan. Syntyi #RyhmänJohtajat (RJ)-tiimi, joka koulutettiin Tamkin Proakatemian toimesta, roolitettiin ja jolle annettiin päävastuu hankkeen jalkauttamisesta opiskelijoidemme keskuuteen.
Projektin vetäjinä ymmärsimme virheemme. Opiskelijoiden osallistaminen luki kyllä hankehakemuksessamme, mutta olimme lähteneet pohtimaan hankkeen tavoitteita, strategioita, viestintää ja verkostoitumista henkilökunnan ja aikuisten kesken. Sen jälkeen yritimme kutsua nuoret valmiiseen pöytään. Jälkiviisaasti voi sanoa, että meidän olisi pitänyt ottaa nuoret mukaan jo hankehakemusprosessiin.
Helmikuussa viestikapula siis kuitenkin ymmärrettiin antaa nuorille. Mielenkiintoista on, että Ryhmänjohtajat lähtivät toteuttamaan ensimmäisiä projekteja koulumaisesti. He organisoivat lukiolle työelämäpäivän (#Lelu114), jonne kutsuivat eri alojen ammattilaisia. Tapahtuma sai palautteessa kiitettävän arvosanan, mutta toivottiin jotakin toiminnallisempaa. Asetelma oli edelleen ongelmallinen. Ammattilaiset opettajan roolissa, nuoret passiivisina kuuntelijoina.
Kevään 2016 aikana järjestettiin toistakymmentä työpaikkavierailua, videoitiin asiantuntijahaastatteluja, tehtiin työpaikanhakusketsejä ja niin edelleen. Samaisena keväänä heräsi kuitenkin kysymys siitä, voisiko taksvärkkipäivän toteuttaa toisin. RJ-ryhmä päätti yhdessä lukion opiskelijakunnan hallituksen kanssa, että syksyn 2016 taksvärkkipäivänä nuoret menisivät päiväksi ”oikeisiin töihin” ja samalla kerättäisiin rahaa Lempäälän seurakunnan niin sanotulle Kimbilio-hankkeelle, jossa avustuskohteena on tansanialainen turvakoti.
Taksvärkkipäivä oli tärkeä askel. Ryhmänjohtajat ja hallitus onnistuivat itse hankkimaan puolensataa taksvärkkipaikkaa opiskelijoiden käyttöön ja lopulta noin puolet lukiolaisista oli kodin ulkopuolella töissä. Saimme rahaakin kerättyä reilusti yli 2000 euroa. Kimbilio-projekti osoitti, että halutessamme kykenemme yhdistämään työelämäasiat ja hyväntekemisen. Kykenemme olemaan aidosti hyödyksi.
Samana syksynä uudet RJ- ja Mediatiimisukupolvet järjestivät yhdessä paikallisen yrittäjäyhdistyksen, ammatillisen oppilaitoksen Tredun ja kunnan toimijoiden kanssa interaktiivisen Play Hard Work Harder –työelämäpäivän Lempäälän ja Vesilahden noin 550:lle 8-luokkalaiselle. Tapahtuman tavoitteena oli esitellä yläkoululaisia kiinnostavia ammatteja toiminnallisesti ja pyrkiä vahvistamaan koululaisten opiskelumotivaatiota ja ennaltaehkäistä syrjäytymistä. Tapahtuma oli oikeinkin onnistunut ja osoitti, että lukioikäisen sanomana viesti voi upota yläkoululaisen päähän eri tavalla kuin jos aikuinen on äänessä.
PHWH –avausta varten Mediatiimi pääsi haastattelemaan muun muassa tubettaja Herbalistia!
https://youtu.be/PIFtTLua48g
Maailmanpelastusprojekti Earth Week
Onnistuneesta PHWH-tapahtumasta huolimatta toimintamme painopiste oli muuttunut. Työelämäpäivien järjestäminen tuntuu liian koulumaiselta. Nyt avainkysymys kuului: ”Miten meidän 350 ihmisen lukioyhteisö voisi hyödyttää ympärillä olevia ihmisiä?”
Vuoden 2016 lopulla syntyi vieläkin kunnianhimoisempi suunnitelma. Päätimme pelastaa maapallon. Projekti lähti liikkeelle siitä häiritsevästä ajatuksesta, että vaikka tiedämme paljon siitä, miten meidän pitäisi kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti elää, meiltä puuttuu tahto toimia. Puhuimme ajatuksesta opiskelijoiden ja henkilökunnan kanssa ja niin pääsi käyntiin maailmanpelastusprojekti Earth Week.
Lukion sisältä projektissa oli mukana kaiken kaikkiaan yli 60 opiskelijaa, Ryhmänjohtajia ja Mediatiimiläisiä, neljä opettajaa ja siviilipalvelusmies. Ydinryhmänä oli kuitenkin neljä lukion ykkösen tyttöä, joita tämän kaltainen projekti erityisesti puhutteli.
Hyväksi havaittujen RJ-periaatteiden mukaisesti teimme projektisuunnitelman, jaoimme vastuut ja lähdimme liikkeelle. Kutsuimme projektia toteuttamaan Lempäälän ja Vesilahden ylä- ja alakouluja. Saimme hankkeemme konsultiksi Oras Tynkkysen. Hän heitti meille ideoita ja vinkkasi yhteistyökumppaneita. Kaiken kaikkiaan eri tahoja tuli mukaan lähes neljäkymmentä. Keskeisenä kumppaninamme oli WWF Suomi. Mukana olivat myös muun muassa Martat, paikallinen luonnonsuojeluyhdistys, Globe Hope, sekä iso joukko muita kestävän kehityksen periaatteilla toimivia yrityksiä ja kolmannen sektorin yhteisöjä. Earth Week –Ilmastoviikon aikana lukiossamme oli tarjolla keittiömestari Arto Rastaan suunnittelemia kasvisruokia ja teemaa pidettiin muutenkin viikon mittaan esillä meillä ja muissakin lähialueen kouluissa.
Earth Week -projektin huipentumana järjestettiin lauantaina 11.3. Ideaparkin Keskusaukiolla Ekolauantai -päivä, jossa oli toistakymmentä yhteistyökumppania jakamassa tietoa kasvisruoasta ja ekologisemmasta elintavasta, esittelemässä toimintaansa tai myymässä tuotteitaan. Oli myös muotinäytöksiä, joissa opiskelijamme esittelivät ekovaatteita. Kunnallisvaalipuolueiden ehdokkaita oli tekemässä linnunpönttöjä ja kertomassa omista ekologiaan liittyvistä vaalitavoitteistaan ja kuuluisa lastenteatteriryhmä Professori Kompostiinin Taikakone esiintyi pienemmille.
Lempäälän Luonnonsuojeluyhdistys palkitsi Earth Week –projektin Vuoden luonnonsuojeluteko-palkinnolla. Earth Week -projektin koordinaattori Eeva Gullstén sai lisäksi henkilökohtaisen palkinnon merkittävästä panoksestaan.
Opiskelijat vastuuseen
Lukioiden uudistaminen on iso haaste. Riittävän yleissivistyksen antaminen on tässä ajassa relevantti tavoite, mutta onko kyseessä sama nippu tietoja ja taitoja kuin joskus ammoin. Eikö olennainen kysymys kuulu, miten me lukioissa työskentelevät kykenisimme paremmin valmistamaan nuoria tulevaan?
Uudistuspaineet kohdistuvat voimakkaina opettajiin, opetuksen sisältöihin ja metodeihin. Mikä on #työelämähankkeen kaltaisten projektien merkitys ja löytyykö jaksamista lähteä mukaan, jos projektityö tulee normiarjen päälle eikä sen sisälle korvaamaan jotakin muuta?
Me #työelämähankkeen vetäjät törmäsimme projektin alussa tähän jaksamisongelmaan. Siksi oli helppo tarttua nuorten aloitteeseen jakaa vastuuta heille. Meidän kannaltamme se oli lopulta onni, sillä jos olisimme saaneet isomman joukon henkilökunnasta alusta lähtien mukaan, moni oppimiskokemus olisi jäänyt nuorilta kokematta.
Lukion keskeinen ongelma voi olla rutinoituminen. Jos lukion arki toistuu päivästä toiseen samanlaisena, aika harva joutuu liikkumaan epämukavuusalueellaan. Lukioarkea on hyvä ravistella, koska se havahduttaa huomaamaan, että asiat voi tehdä toisin. Rutiinista poikkeaminen tuo esille nuorten ja henkilökunnankin piilossa olevaa lahjakkuutta.
#työelämähankkeen onnistumisen kannalta on ollut keskeistä, että koulun henkilökunta, erityisesti koulun johto, on ollut sitä mieltä, että hanke tuottaa lukiollemme lisäarvoa, jonka vuoksi normiarki voidaan hetkittäin asettaa arvoasteikossa toiselle sijalle.
Meillä on myös se kokemus, että on olemassa teemoja, jotka kokoavat äärelleen sekä ns. kympin tytöt että huonommin opiskeluihin motivoituneet pojat. Ensimmäinen ryhmä lähtee mukaan sydämen halusta vaikuttaa asioihin, jälkimmäinen kenties sen vuoksi, että ryhmän käytössä on kuvaushelikopteri ja muuta teknistä laitteistoa ja koska Youtube-videot ovat iso osa heidän arkeaan. Kun substanssiosaaminen ja tekninen av-osaaminen lyövät kättä, seurauksena on parhaimmillaan todella ammattitaitoista jälkeä!
Lukion uudistamisessa yritetään myös miettiä, miten eri oppiaineet voisivat tehdä yhteistyötä. Meidän kokemuksemme mukaan yksi luonteva tapa on lähteä liikkeelle ongelmasta. Voimme esimerkiksi kysyä, onko lähiympäristössämme jokin asia, minkä haluaisimme olevan toisin tai missä me lukioyhteisönä voisimme olla hyödyksi? Esiin voi nousta esimerkiksi se, että ihmiset eivät kierrätä. Voiko lukio tehdä jotakin kierrätyksen lisäämiseksi? Tottakai voi! Nuorilla on myös esimerkiksi someosaamista, josta on hyötyä paikallisille yrityksille.
Meidän kokemuksemme on, että paikalliset yhdistykset, järjestöt, yritykset ja muut koulut lähtevät ilomielin mukaan, jos saavat olla alusta lähtien vaikuttamassa projektin sisältöihin, tavoitteisiin ja toteutukseen. Meillä suurena voimavarana on ollut Lempäälän kunnan tuki ja kannustus kaikissa projekteissamme. Paikallinen yrittäjäyhdistys on niin ikään ollut aina meitä auttamassa. Pitkällä tähtäimellä on kuitenkin tuntunut hyvältä päästä tarjoamaan paikallisille yrittäjille apua kuin olla pyytämässä sitä heiltä.
Opettajasta valmentajaksi
Opettajalle projektien johtaminen on hermoja raastavaa hommaa. On työlästä olla koko ajan puuttumatta nuorten tekemiseen. Silti nuorten on saatava ajaa päin mäntyä. Olennaista on, ettei se saa johtaa koko projektin kaatumiseen, koska uuden projektin käynnistyminen on sellaisen kokemuksen jälkeen vaikeaa.
Opettajan kannalta on olennaista tuntea opiskelijat, olla kiinnostunut heidän harrastuksistaan ja tavoitteistaan. Kaikki-tietävän-auktoriteetin rooli on riisuttava pois, koska sellaiselta henkilöltä totutaan hakemaan valmiita vastauksia. Opettajaa tarvitaan myös organisaattorina, aikatauluttajana, rekrytoijana, verkostoitujana ja innostajana. Puhti on aika ajoin loppua ja kysymykset siitä, kuinka ”joku ei nyt ollenkaan tiedä, mitä me ollaan tekemässä” ovat loputtomia. Moni meidän projekteistamme on ollut ”mahdottomia toteuttaa”, kunnes ne on toteutettu. Parhaimmillaan (jonkun mielestä pahimmillaan) projektit ja hankkeet muuttavat koko koulun toimintakulttuuria.
Mielenkiintoista on, että projektin edetessä ei ole mahdollista miettiä, mitä kukin minkäkin tehtävän tekemisessä oppii. Olennaista on käydä tätä keskustelua projektin päätyttyä mahdollisimman perusteellisesti nuorten kanssa. Varsin usein hämmästys on itse kullakin suuri, mitä kaikkea on tullut tehtyä ja miten helposti jotkut ylitsepääsemättömät esteet kyettiin lopulta ylittämään.
Lukion tehtävä
Opetussuunnitelman ”Lukion tehtävä” -osion ensimmäisessä kappaleessa korostetaan lukion yleissivistävää roolia. Siinä kerrotaan myös, kuinka olennaista on vahvistaa nuorten arvomaailmaa ja tahtoa elää sen mukaisesti. Jo tekstin ensimmäisessä osiossa mainitaan kestävä kehitys. Meiltä länsimaissa asuvilta ihmisiltä ei puutu tietoa siitä, miten meidän pitäisi kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti elää. Silti aniharvan hiilijalanjälki kestää tarkastelun. Hankkeessamme kestävän kehityksen mukaisen elämäntavan konkretisoimisesta on muodostunut keskeinen osanen, joka yhdistää erilaisia nuoria vanhempiin sukupolviin. Jatkohankkeessamme (#Idea2020) aiomme keskittyä tähän.
Työelämähanke on opettanut meille, että lukio voi olla paljon enemmän kuin se entisaikojen koulu, joka ”vain” jakoi yleissivistystä. Yleissivistys on paketti tietoja, taitoja ja tahtoa, jonka pitää elää ajassa ja muuttua ajan vaatimusten mukaan. Lukio voi olla kasvualusta aktiivisille maailmanparantajille, joilla on hullu usko parempaan huomiseen ja tahto saada yhteistyöllä aikaan se, että mahdoton muuttuu mahdolliseksi.
Uutta lukiota rakentamassaLukioiden kehittämisverkoston julkaisu #14.4.2018