JOHDANTO: Mitä se laatu oikein on?

Mitä se laatu oikein on? – Hankkeen lähtökohdista ja keskeisistä käsitteistä  

 Laa­tu­a­pi­la-han­ke on ol­lut kou­lu­tus­kun­ta­yh­ty­mä Gra­di­an, kou­lu­tus­kun­ta­yh­ty­mä Ta­vas­ti­an, Kuo­pi­on lu­ki­o­kou­lu­tuk­sen ja Lah­den lu­ki­o­kou­lu­tuk­sen yh­tei­nen ver­kos­to­han­ke, ja sen kes­kei­nen teh­tä­vän­anto on ol­lut val­ta­kun­nal­li­sen Lu­ki­o­kou­lu­tuk­sen laa­tu­stra­te­gi­an mu­kai­sen laa­tu­työn suun­nit­te­le­mi­nen ja jär­jes­tä­mi­nen. Kaik­ki hank­keen kou­lu­tuk­sen­jär­jes­tä­jät ovat Suo­men mit­ta­puul­la suu­ria, mikä tar­jo­si hy­vän läh­tö­koh­dan yh­teis­työl­le.   

Laa­tu­työ­tä on teh­ty toi­sen as­teen am­ma­til­li­sis­sa kou­lu­tuk­sis­sa jo pi­dem­män ai­kaa, mut­ta lu­ki­o­kou­lu­tuk­ses­sa laa­tu­työ on ol­lut pie­nem­mäs­sä roo­lis­sa tä­hän asti. Tämä on mei­dän näkö­kul­mas­tam­me tar­koit­ta­nut sitä, että jon­kin ver­ran pys­tym­me ot­ta­maan mal­lia ja op­pia am­ma­til­li­ses­ta kou­lu­tuk­ses­ta. On­nek­si osa hank­keen kou­lu­tuk­sen­jär­jes­tä­jis­tä toi­mii myös am­ma­til­li­sen kou­lu­tuk­sen ken­täl­lä, mikä on mah­dol­lis­ta­nut yh­teis­työ­tä. Toi­saal­ta tämä on tar­koit­ta­nut sitä, että mo­nis­sa asi­ois­sa olem­me aloit­ta­neet ai­van pe­rus­tei­ta. Mitä laa­tu oi­kein on ja mitä se on eri­tyi­ses­ti lu­ki­o­kou­lu­tuk­ses­sa?  

Tämä on ol­lut hank­keen näkö­kul­mas­ta eh­dot­to­mas­ti ar­vo­kas asia. Kun olem­me yh­des­sä miet­ti­neet, mi­ten laa­dun ja sii­hen liit­ty­vät kä­sit­teet ym­mär­räm­me, on mei­dän ol­lut help­po teh­dä laa­tu­työ­tä yh­des­sä. Tä­män hank­keen jul­kai­sun ta­voit­tee­na on kir­ja­ta ylös tätä te­ke­määm­me työ­tä. Täs­sä ker­rom­me te­ke­miem­me konk­reet­tis­ten laa­tu­toi­mien ja työ­ka­lu­jen li­säk­si, kuin­ka olem­me so­vit­ta­neet laa­tuun liit­ty­vän kä­sit­teis­tön ja te­o­ri­an lu­ki­o­ar­keen so­pi­vak­si. Tä­män ta­voit­tee­na on, että oppi­lai­tos­tem­me hen­ki­lö­kun­nan ym­mär­rys laa­dus­ta ja laa­tu­työs­tä kas­vai­si. Tä­män li­säk­si oli­si hie­noa, jos tämä jul­kai­su voi­si he­rä­tel­lä aja­tuk­sia ja tar­jo­ta tu­kea myös tu­le­vis­sa laa­tuun liit­ty­vis­sä hank­keis­sa ja pon­nis­te­luis­sa.    

Laadun jäljillä  

 Lu­ki­o­kou­lu­tuk­sen laa­tu­stra­te­gia mää­rit­tää lu­ki­o­kou­lu­tuk­sen laa­tu­työl­le suun­ta­vii­vo­ja ja peri­aat­tei­ta mut­ta vält­tää esit­tä­mäs­tä tark­kaa mal­lia laa­tu­työl­le. Tä­män hank­keen puit­teis­sa pää­sim­me ky­sy­mään asi­as­ta suo­raan ope­tus­hal­li­tuk­sen lu­ki­o­kou­lu­tuk­ses­ta vas­taa­val­ta ope­tus­neu­vos Pet­ri Le­hi­koi­sel­ta. Hän ker­toi hank­keen Ope­cast-pod­cas­tis­sa, että ope­tus­hal­li­tus jät­ti laa­tu­työs­sä pal­jon vas­tuu­ta kou­lu­tuk­sen­jär­jes­tä­jil­le, kos­ka Suo­men lu­ki­ot ja kou­lu­tuk­sen­jär­jes­tä­jät ovat hy­vin eri­lai­sia eikä kai­kil­le yh­teis­tä käsi­kir­jaa tai mal­lia oli­si ol­lut mah­dol­lis­ta muo­dos­taa. Hän myös us­koi, että ai­van pe­rus­teis­ta läh­te­vä laa­tu­työ an­taa lu­ki­oil­le par­haan mah­dol­li­suu­den to­teut­taa kes­tä­vää ja vai­kut­ta­vaa laa­dun­hal­lin­taa.   

Laa­tu­työ on luon­nol­li­ses­ti hyvä aloit­taa laa­dun mää­rit­te­le­mi­ses­tä.  Laa­dun mää­rit­te­le­mi­nen ei ole ihan help­poa – eten­kään jos pyr­kii löy­tä­mään yh­den mää­ri­tel­mä, joka kat­taa laa­dun kaik­ki ulot­tu­vuu­det. Huo­ma­sim­me työ­hön ryh­dyt­ty­äm­me, että laa­dus­sa on ai­na­kin kak­si kes­keis­tä osa­te­ki­jää, jot­ka kan­nat­taa huo­mi­oi­da laa­tu­työs­sä.   

Laa­tu on en­sin­nä­kin en­nus­tet­ta­vuut­ta. Oppi­lai­tok­sen näkö­kul­mas­ta en­nus­tet­ta­vuus on en­nen kaik­kea sitä, että opis­ke­li­ja voi luot­taa sii­hen, että hä­nel­lä on sa­man­lai­set sään­nöt ja mah­dol­li­suu­den riip­pu­mat­ta sii­tä, ke­nen kans­sa hän oppi­lai­tok­ses­sa asi­oi. Ope­tus­neu­vos Pet­ri Le­hi­koi­nen muo­toi­li sa­man aja­tuk­sen Ope­cas­tis­sa niin, että laa­tu on lu­paus­ten pi­tä­mis­tä. Jot­ta tä­hän voi­tai­siin pääs­tä, pi­tää oppi­lai­tok­sen hen­ki­lö­kun­nal­la olla ja­et­tu nä­ke­mys ja ym­mär­rys asi­oi­den hoi­ta­mi­sen ta­vas­ta.    

Laa­tu ei voi kui­ten­kaan olla pelk­kää en­nus­tet­ta­vuut­ta, kos­ka asi­at voi­vat olla en­nus­tet­ta­via hy­väs­sä ja pa­has­sa. Laa­dun kä­sit­tee­seen si­säl­tyy myös aja­tus asi­oi­den te­ke­mi­ses­tä hy­vin. Täs­sä laa­dun ulot­tu­vuu­des­sa on tär­ke­ää miet­tiä myös vai­kut­ta­vuut­ta. Asi­oi­den hy­vin te­ke­mi­nen tar­koit­taa usein sitä, että tasa­pai­noa ha­e­taan laa­dun ja re­surs­sien vä­lil­lä. Ta­voit­tee­na on siis löy­tää sel­lai­nen taso, jos­sa opis­ke­li­ja saa laa­du­kas­ta ja hy­vää kou­lu­tus­ta niin, että py­sy­tään bud­je­tis­sa ja re­surs­sit riit­tä­vät moni­puo­li­sen lu­ki­o­kou­lu­tuk­sen jär­jes­tä­mi­seen.   

Laa­du­kas toi­min­ta tar­koit­taa ja vaa­tii myös ke­hit­tä­mis­tä. Laa­tu­työ­tä teh­des­sä väis­tä­mät­tä huo­maa, että kaik­ki va­kiin­tu­neet ja so­vi­tut toi­min­ta­ta­vat ei­vät ole tar­koi­tuk­sen­mu­kai­sia. Kun pro­ses­se­ja ja va­kiin­tu­nei­ta te­ke­mi­sen ta­po­ja kir­ja­taan, löy­de­tään usein myös ke­hi­tet­tä­vää. Toi­min­ta ei myös­kään tule kos­kaan val­miik­si. Maa­il­ma on jat­ku­vas­sa muu­tok­ses­sa, ja jos­kus toi­mi­vik­si ke­hi­te­tyt ja to­de­tut toi­min­ta­ta­vat ei­vät ole toi­mi­via ikui­ses­ti. Näin ol­len laa­du­kas toi­min­ta edel­lyt­tää aina ke­hi­tys­työ­tä ja laa­dun tark­kai­lua.   

Laatutekijät, ydinprosessit ja ydinprosessien alaprosessit – keskeistä terminologiaa  

 Lu­ki­o­kou­lu­tuk­sen laa­tu­stra­te­gia mää­rit­te­lee lu­ki­o­toi­min­nal­le ja sen laa­tu­työl­le nel­jä laa­tu­te­ki­jää. Lu­ki­o­toi­min­nan laa­tua tu­li­si jat­kos­sa tar­kas­tel­la näi­den laa­tu­te­ki­jöi­den kaut­ta, ja nii­den tu­li­si oh­ja­ta lu­ki­on toi­min­taa.  

Lu­ki­on laa­tu­te­ki­jöi­tä ovat laa­du­kas op­pi­mi­nen, hy­vin­voin­ti ja osal­li­suus, ke­hit­ty­vä toi­min­ta­kult­tuu­ri ja saa­vu­tet­ta­vuus. Mer­kit­tä­vä osuus laa­tu­stra­te­gi­an si­säl­lös­tä on näi­den laa­tu­te­ki­jöi­den se­lit­tä­mis­tä ja ha­vain­nol­lis­ta­mis­ta, jo­ten emme pa­neu­du täs­sä nii­hin sen tar­kem­min. Laa­tu­stra­te­gi­as­sa kir­joi­te­taan: ”Laa­tu­te­ki­jät liit­ty­vät toi­min­nan ra­ken­tei­siin, pro­ses­sei­hin tai tu­lok­siin ja nii­den to­teu­tu­mis­ta voi­daan ar­vi­oi­da kan­sal­li­sel­la, pai­kal­li­sel­la ja oppi­lai­tok­sen ta­sol­la.”   

Jot­ta laa­tu­te­ki­jöi­den to­teu­tu­mis­ta voi­tai­siin tar­kas­tel­la ja mi­ta­ta, mää­rit­te­lee lu­ki­o­kou­lu­tuk­sen laa­tu­stra­te­gia, että “laa­tu­te­ki­jöi­tä ku­va­taan pai­kal­li­ses­ti ase­tet­tu­jen ta­voit­tei­den kaut­ta, jot­ka ku­vaa­vat lu­ki­o­kou­lu­tuk­sen olen­nai­sia ja ta­voi­tel­ta­via omi­nai­suuk­sia sekä pro­ses­se­ja ta­voit­tei­den saa­vut­ta­mi­sek­si.” Pai­kal­li­ses­ti täy­tyy siis ja­kaa jo­kai­nen laa­tu­te­ki­jä konk­reet­ti­sik­si laa­tu­ta­voit­teik­si. Laa­tu­ta­voit­tei­den tu­lee olla sel­lai­sia, että nii­den to­teu­tu­mis­ta voi­daan mi­ta­ta. Tä­män hank­keen puit­teis­sa olem­me mää­ri­tel­leet hank­kee­seen osal­lis­tu­vil­le kou­lu­tuk­sen­jär­jes­tä­jil­le yh­tei­set laa­tu­ta­voit­teet ja mit­ta­rit, joil­la nii­den to­teu­tu­mis­ta seu­ra­taan.   

Pro­ses­sin kä­sit­teen käyt­tä­mi­nen tun­tui meis­tä aluk­si hy­vin vai­ke­al­ta. Pro­ses­sin kä­si­te tun­tuu liit­ty­vän use­am­min lii­ke-elä­mään, em­me­kä kou­lus­sa työs­ken­te­le­vi­nä oi­kein pääs­seet kä­sik­si sii­hen, mi­ten kä­si­tet­tä tu­li­si käyt­tää. Kie­li­toi­mis­ton sana­kir­jan mu­kaan pro­ses­si on ” ta­pah­tu­ma­sar­ja, ke­hi­tys­kul­ku” tai tek­nii­kan kie­les­sä ”kä­sit­te­ly­vai­hei­den ket­ju”. Täs­sä yh­tey­des­sä hah­mo­tam­me pro­ses­sin lu­ki­on kan­nal­ta olen­nai­sek­si toi­min­nak­si, jol­la on alku ja lop­pu ja jol­la py­ri­tään jo­hon­kin tiet­tyyn lop­pu­tu­lok­seen. Pro­ses­sis­sa on usei­ta vai­hei­ta ja usei­ta toi­mi­joi­ta. Laa­duk­kaan toi­min­nan kan­nal­ta on tär­ke­ää, että pro­ses­si to­teu­tuu aina sa­mo­jen peri­aat­tei­den mu­kai­ses­ti. Muus­sa ta­pauk­ses­sa opis­ke­li­joi­den tasa­puo­li­nen koh­te­lu ja ta­voi­tel­tu lop­pu­tu­los vaa­ran­tu­vat.  

Seu­raa­va haas­te liit­tyi luon­nol­li­ses­ti­kin pro­ses­sien erot­ta­mi­seen toi­sis­ta pro­ses­seis­ta. Suu­ri osa laa­tu­työs­tä oli lu­ki­o­kou­lu­tuk­sen kan­nal­ta olen­nais­ten pro­ses­sien tun­nis­ta­mi­nen ja ku­vaa­mi­nen. Pää­dyim­me pian seu­raa­vaan rat­kai­suun. Olen­nai­sin­ta on löy­tää lu­ki­o­kou­lu­tuk­sen ydin­pro­ses­sit. Ydin­pro­ses­sit ovat lu­ki­on kes­kei­sim­piä teh­tä­viä, ja nii­tä ei voi olla ko­vin mon­taa. Kos­ka ydin­pro­ses­sit ovat laa­jo­ja, ja­kau­tu­vat ne väis­tä­mät­tä ala­pro­ses­sei­hin, jot­ka ovat ra­ja­tum­pia ja yk­si­tyis­koh­tai­sem­pia.  

Ydin­pro­ses­sit ala­pro­ses­sei­neen on ku­vat­tu sel­lai­sik­si, että ne ku­vaa­vat kaik­kien hank­keen kou­lu­tuk­sen­jär­jes­tä­jien toi­min­taa.  Toi­min­nan ku­vaus ei voi kui­ten­kaan jää­dä lii­an ylei­sel­le ta­sol­le. Täs­tä syys­tä jo­kai­nen kou­lu­tuk­sen­jär­jes­tä­jä on kir­joit­ta­nut pro­ses­sien kes­kei­sis­tä vai­hei­ta toi­min­ta­ku­vauk­sia. Ne ovat konk­reet­ti­sia ku­vauk­sia ala­pro­ses­sien työ­vai­hei­den jär­jes­tä­mi­ses­tä ja to­teut­ta­mi­ses­ta. Jot­kin työ­vai­heet vaa­ti­vat laa­jo­ja ku­vauk­sia, ja toi­sia ku­va­taan sup­pe­am­min. Toi­min­ta­ku­vauk­sien koh­dal­la on myös tär­ke­ää, että nii­tä muis­te­taan päi­vit­tää, kun käy­tän­nöt muut­tu­vat. Muus­sa ta­pauk­ses­sa niis­tä ei ole hyö­tyä laa­duk­kaan toi­min­nan näkö­kul­mas­ta.   

Hank­keen lop­pu­tu­lok­se­na kou­lu­tuk­sen­jär­jes­tä­jil­le syn­tyy laa­tu­jär­jes­tel­mä ja laa­tu­käsi­kir­ja. Laa­tu­jär­jes­tel­mäl­lä tar­koi­te­taan sitä ko­ko­nai­suut­ta, joka huo­leh­tii toi­min­nan laa­dus­ta ja sen ke­hit­tä­mi­ses­tä. Se si­säl­tää pro­ses­sit, so­vi­tut käy­tän­teet ja vas­tuut sekä ke­hit­tä­mi­sen ta­vat ja työ­ka­lut. Laa­tu­käsi­kir­ja on do­ku­ment­ti, joka ku­vaa laa­tu­jär­jes­tel­män kes­kei­set piir­teet. Ver­kos­to­hank­keen ta­voit­tee­na on ol­lut ke­hit­tää kai­kil­le kou­lu­tuk­sen­jär­jes­tä­jil­le toi­mi­va sekä so­vel­tu­vil­ta osin yh­tei­nen laa­tu­jär­jes­tel­mä sekä laa­tu­käsi­kir­ja.