3.1. Miksi juuri me?

Työ­pa­jaa pi­tä­mäs­sä ou­lu­lai­sil­le lap­sil­le ja nuo­ril­le San­gin­jo­en met­säs­sä, Ou­lus­sa. Kuva: Har­ri Tar­vai­nen

Jus­si Tom­berg, kes­tä­vän tu­le­vai­suu­den ke­hit­tä­jä­o­pet­ta­ja ja eri­tyis­a­si­an­tun­ti­ja
Pau­la Ra­ta­va, kes­tä­vän tu­le­vai­suu­den ke­hit­tä­jä­o­pet­ta­ja
Ou­lun kau­pun­gin si­vis­tys- ja kult­tuu­ri­pal­ve­lut

Lu­ki­oi­den kes­tä­vyys­tie­kar­tas­to on ra­ken­net­tu toi­vees­ta saa­da lu­ki­oil­le tu­kea kes­tä­vyy­den edis­tä­mi­seen, niin ope­tuk­ses­sa, toi­min­ta­kult­tuu­ris­sa ja joh­ta­mi­ses­sa kuin ra­ken­teis­sa. Jot­ta täs­sä nyky­maa­il­man myl­ler­ryk­ses­sä pär­jää, val­mis­tu­van abi­tu­rien­tin pi­täi­si en­sin­nä­kin ym­mär­tää ih­mi­sen, mui­den la­jien ja koko maa­il­mam­me toi­min­taa ja toi­sek­seen osa­ta huo­leh­tia omas­ta ja koko ym­pä­ris­tön­sä hy­vin­voin­nis­ta. Mi­ten juu­ri tei­dän lu­ki­on­ne vas­taa hy­vän ja kes­tä­vän elä­män ta­voit­tei­siin?

Lukio voi toimia monialaisena edelläkävijänä

Kes­tä­vyys- ja il­mas­to­toi­met vaa­ti­vat moni­a­lais­ta ja moni­tie­teel­lis­tä lä­hes­ty­mis­tä eli yleis­si­vis­tys­tä. Moni­a­lai­nen, kou­lu­tus­as­teet­kin ylit­tä­vä yh­teis­ke­hit­tä­mi­nen luo val­miuk­sia lu­ki­o­lai­sil­le kor­ke­a­kou­lu­o­pin­toi­hin ja kor­ke­a­kou­lu­o­pis­ke­li­joil­le työ­e­lä­mään. Näil­lä nuo­ril­la tu­lee ole­maan vas­taus sii­hen, mitä hei­tä ky­sy­tään tu­le­vis­sa työ­haas­tat­te­luis­sa: mil­lais­ta kes­tä­vyys- ja il­mas­to-osaa­mis­ta si­nul­la on?

Tä­män päi­vän kou­lu ei enää ole si­vus­ta­seu­raa­ja, vaan ot­taa kes­tä­vyys- ja il­mas­to­työs­sä ak­tii­vi­sen toi­mi­jan roo­lin. Kou­lu haas­taa inf­ran, liik­ku­mi­sen, ruo­kai­lun, han­kin­nat ja eten­kin oman asen­teen­sa. Kou­lu ra­ken­taa tie­tee­seen no­jau­tu­van to­den­mu­kai­sen ti­lan­ne­ku­van kai­kil­le yh­tei­sön jä­se­nil­le. Näy­täm­me yh­des­sä tu­le­vai­suu­den suun­taa kes­tä­väk­si, luon­toa ar­vos­ta­vak­si ja vähä­hii­li­sek­si. Kun tie­to muut­tuu toi­min­nak­si, myös ah­dis­tus vä­he­nee. Hy­vät asi­at poi­ki­vat hy­viä asi­oi­ta. Kes­tä­vä yh­tei­sö kas­vat­taa it­ses­tään maa­il­maa pa­ran­ta­van ja ar­vos­ta­van yh­tei­sön. 

Kannustetaan yhteiseen ja innostavaan tekemiseen

Kes­tä­vyys­tee­mois­ta tu­li­si­kin ra­ken­taa in­nos­ta­via ja ti­lan­ne­ku­vaan pe­rus­tu­vaa toi­vei­kas­ta toi­min­taa. Se voi­daan ni­voa aika vai­vat­to­mas­ti osak­si ope­tus­suun­ni­tel­man mu­kais­ta op­pi­mis­ta. Tu­li­si­ko mei­dän aina jak­son alus­sa sel­ven­tää it­sel­lem­me ja opis­ke­li­joil­le, mi­ten juu­ri täs­sä jak­sos­sa otam­me ai­heen esil­le, niin ett­ei se ole tois­teis­ta ja pal­ve­lee oppi­si­säl­tö­jä. On­gel­ma­han on, että pu­hum­me sa­mat asi­at eri oppi­ai­neis­sa ja opis­ke­li­joi­den sa­tu­raa­ti­o­pis­te saa­vu­te­taan. Vies­tis­tä tu­lee it­se­ään vas­taan kään­ty­vää ju­lis­ta­mis­ta.

Jois­sa­kin lu­ki­ois­sa on käy­tös­sä kes­tä­vyys­pol­ku, jo­hon esi­mer­kik­si aine­ryh­mit­täin koo­taan kä­si­tel­tä­vät tee­mat ja työ­ta­vat sekä sii­hen mah­dol­li­ses­ti liit­ty­vät kump­pa­nit. Näin kai­kil­le tu­lee koko­nais­kuva sii­tä, mitä lu­ki­os­sa ta­pah­tuu ja asi­oi­ta teh­dään yh­des­sä. 

Tee­moi­hin on li­säk­si kyt­ket­ty tut­ki­muk­sel­li­suut­ta, jol­loin opis­ke­li­joil­le syn­tyy omis­ta­juus ja mer­ki­tyk­sel­li­syys. Kou­luis­sa on esi­mer­kik­si las­ket­tu hii­li­ja­lan­jäl­keä, tut­kit­tu liik­ku­mis­ta ja asen­tei­ta. Täl­löin ol­laan saa­tu myös tut­ki­mus­ai­neis­toa, jol­la voi­daan ra­ken­taa ti­lan­ne­ku­vaa ja mah­dol­li­ses­ti jopa teh­dä kan­nan­ot­to­ja ja toi­men­pide­suo­si­tuk­sia.

Kil­pai­lu lu­ki­o­lais­ten ajas­ta on ko­vaa ja osal­lis­tu­mi­nen muu­hun kuin opis­ke­lun kan­nal­ta täy­sin vält­tä­mät­tö­mään on kor­til­la. Voi­tai­siin­ko osal­lis­tu­mis­ta vie­lä pa­rem­min opin­nol­lis­taa. Ko­ke­mus on osoit­ta­nut, että maa­il­man­pa­ran­nus­tar­ve yleen­sä ka­saan­tuu muu­ta­mien ak­tii­vien har­teil­le ja he kuor­mit­tu­vat. Li­säk­si kes­tä­vyys ai­hee­na on epä­kiin­nos­ta­va ja ehkä täs­sä tee­mas­sa joil­le­kin sa­tu­raa­ti­o­pis­te on tois­tei­suu­des­sa saa­vu­tet­tu. Esi­merk­ki­nä uu­den­lai­ses­ta osal­li­suu­des­ta on Lem­pää­läs­tä al­ka­nut Il­mas­to­so­tu­ri-toi­min­ta, joka on saa­vut­ta­nut nuor­ten kes­kuu­des­sa vah­vaa ja­lan­si­jaa, kos­ka se läh­tee heis­tä it­ses­tään ja on kes­kit­ty­nyt toi­min­taan. Li­säk­si he me­ne­vät sin­ne ja mis­sä ih­mi­set ovat, ku­ten kaup­pa­kes­kuk­siin ja ur­hei­lu­ta­pah­tu­miin. Help­poa, haus­kaa ja vai­kut­ta­vaa, oli­si­ko sii­nä tai­ka­sa­nat?

Lukio hiipuvan elämän elvyttäjänä

Tu­run yli­o­pis­ton bio­di­ver­si­teet­ti­yk­si­kön joh­ta­ja, pro­fes­so­ri, Ila­ri Sääks­jär­vi, pu­hui Bi­o­di­ful-hank­keen we­bi­naa­ris­sa elä­män hii­pu­mi­ses­ta – kuin­ka hy­vin se ku­vas­taa­kaan maa­pal­lom­me ti­lan­net­ta! Moni­muo­toi­suus köyh­tyy niin Suo­men met­sis­sä, Sääks­jär­ven tut­ki­mas­sa Ama­zo­ni­as­sa kuin ih­mi­sen hyö­dyl­lis­ten mik­ro­bien kir­jos­sa. Myös ih­mis­ten elä­män­laa­tu hii­puu yli­ku­lu­tuk­sen ja te­hok­kuu­den rii­vaa­mis­sa län­si­mais­sa: maa­pal­lon kan­to­ky­kyä ylit­tä­es­säm­me olem­me ylit­tä­neet myös oman kan­to­ky­kym­me. Lo­pul­ta­han ta­voit­teem­me on kui­ten­kin hy­vin yk­sin­ker­tai­nen: hyvä elä­mä meil­le kai­kil­le.

Lu­kio-ope­tuk­sen pe­rus­ta­na on elä­män ja ih­mis­oi­keuk­sien kun­ni­oit­ta­mi­nen sekä ih­mis­ar­von louk­kaa­mat­to­muus (LOPS21). Luon­non moni­muo­toi­suu­den hä­lyt­tä­väl­lä hu­pe­ne­mi­sel­la on vai­ku­tuk­sen­sa ih­mi­sen sel­vi­ä­mi­seen muut­ta­val­la pla­nee­tal­la, mut­ta ih­mis­la­jin em­pa­ti­an ja huo­len kaut­ta myös mie­liim­me, kun tie­däm­me ti­lan­teen ole­van va­ka­va. Hii­pu­va elä­mä kai­paa rin­nal­leen puo­lus­ta­jia. Sam­ma­let ja sie­net ei­vät ky­ke­ne vai­kut­ta­maan kaa­voi­hin, va­el­lus­ka­lat ei­vät ra­ken­na itse kala­tei­tä ei­vät­kä lu­ki­o­lai­set ole vas­tuus­sa ra­ken­tei­den muut­ta­mi­ses­ta luon­to­myön­tei­sim­mik­si. Jo­kai­sen la­jin elä­män­laa­tu kär­sii täl­lä het­kel­lä ih­mi­sen toi­min­nas­ta, mi­hin lu­ki­o­kou­lu­tus voi yh­teis­kun­taan uu­dis­ta­val­la roo­lil­laan vai­kut­taa. Oli­si­ko siis elä­mää yllä­pi­tä­vien me­ka­nis­mien puo­lus­ta­mi­nen osa kaik­kea lu­ki­oi­den toi­min­taa – koko lu­ki­on elin­kaa­ren ajan? 

Hyvinvointia sinulle, hänelle ja heille

Lu­ki­on ope­tus­suun­ni­tel­man yh­te­nä ta­voit­tee­na on edis­tää opis­ke­li­joi­den hy­vin­voin­tia en­tis­tä pa­rem­min. Emme kui­ten­kaan voi edis­tää pel­kän ih­mis­la­jin hy­vin­voin­tia il­man koko­nais­val­tais­ta ym­pä­ris­töm­me huo­mi­oi­mis­ta. Tar­vit­sem­me mu­kaan pla­ne­taa­ri­sen hy­vin­voin­nin aja­tuk­sen, jos­sa myös muun­la­ji­set ja eko­sys­tee­mit ote­taan huo­mi­oon. Pla­nee­tan hy­vin­voin­nin huo­mi­oi­mi­nen tar­koit­taa yleen­sä myös oman hy­vin­voin­nin ja ter­vey­den edis­tä­mis­tä, ku­ten esi­mer­kik­si kas­vis­ten li­sää­mi­nen ja li­has­voi­min liik­ku­mi­nen hy­vin näyt­tä­vät.

Jy­väs­ky­län yli­o­pis­ton mää­ri­tel­män mu­kaan: ”Pla­ne­taa­ri­nen hy­vin­voin­ti kes­kit­tyy ku­vaa­maan kai­ken in­hi­mil­li­sen ja luon­non hy­vin­voin­nin yh­tei­siä edel­ly­tyk­siä: jos nämä edel­ly­tyk­set ei­vät ole riit­tä­väl­lä ta­sol­la, ei hy­vin­voin­nin ta­voit­te­lu pi­dem­män ajan ku­lu­es­sa ole mah­dol­lis­ta ih­mi­sel­le eikä mo­nil­le muil­le­kaan la­jeil­le” (Läh­de: Hyvä elä­mä ja pla­ne­taa­ri­nen hy­vin­voin­ti -verk­ko­kurs­si 2024, Jy­väs­ky­län yli­o­pis­to). Ot­ta­en huo­mi­oon esi­mer­kik­si ra­vin­non, ve­den ja elin­ym­pä­ris­tön tär­keys ih­mi­sen elä­mäs­sä, ne ei­vät voi olla vain bi­o­lo­gi­an ja maan­tie­teen ope­tuk­sen si­säl­tö­jä, vaan kiin­teä osa kaik­kea toi­min­taa. Op­pii­ko lu­ki­o­lai­nen kun­ni­oit­ta­maan pla­neet­tam­me ra­jo­ja, mui­ta la­je­ja ja elin­ym­pä­ris­tö­jä lu­ki­o­tai­pa­leen­sa ai­ka­na vai kas­vat­taa­ko lu­kio koh­ti en­tis­tä yli­ku­lut­ta­vam­paa maa­il­maa – men­neen ajan ih­mis­kun­taa? 

Hyvä elä­mä ih­mi­sel­le on en­nen kaik­kea mer­ki­tyk­sel­li­syy­den löy­tä­mis­tä: har­voin se lo­pul­ta löy­tyy oman na­van seu­dul­ta, vaan ojen­ta­mal­la käsi toi­sel­le. Hyvä elä­mä, kes­tä­vä hy­vin­voin­ti, kes­tä­vä tu­le­vai­suus – mil­lä ni­mel­lä ta­voi­tet­tam­me kut­sum­me­kin – edel­lyt­tää ih­mi­syy­den par­hai­den puo­lien käyt­tä­mis­tä, ku­ten em­pa­ti­aa, in­no­voin­ti­ky­kyä ja ku­vit­te­lun tai­toa. Me kyl­lä rat­kai­sem­me tä­män­kin vyyh­din, mut­ta se vaa­tii ra­ken­ta­vaa arvo­kes­kus­te­lua ja ar­jen kes­tä­vyys­va­lin­to­jen hel­pok­si te­ke­mis­tä. Mah­tui­si­vat­ko nämä myös lu­ki­on ar­keen?

Miksi siis juuri me?

Yleis­si­vis­tä­väs­sä lu­ki­os­sa pii­lee val­ta­va mah­dol­li­suus laa­ja-alai­seen ja sy­väl­li­seen maa­il­man ja ih­mi­sen tark­kai­luun ja sitä kaut­ta rat­kai­sun avai­met ih­mis­kun­nan krii­si­ti­laan – yh­tei­sö­nä ja yh­des­sä mui­den vas­tuul­lis­ten toi­mi­joi­den kans­sa. Vas­tuu on ai­kui­sil­la, mut­ta koko moni­muo­toi­sen lu­ki­o­yh­tei­sön voi­min pys­tym­me te­ke­mään ar­jes­sam­me kes­tä­viä te­ko­ja ja le­vit­tä­mään hy­vää yh­teis­kun­taan ym­pä­ril­läm­me. Ai­van ulot­tu­vil­lam­me – ja tä­män pla­nee­tan ra­jois­sa – on siis myös nämä lu­ki­on klas­si­sen si­vis­tys­i­han­teen ta­voit­teet: to­tuus, hy­vyys ja kau­neus.