3.4. Keskusteleva yhteisö - supervoima muutoksessa

Lau­ra Arik­ka, Erä­tau­ko-sää­ti­ön toi­mi­tus­joh­ta­ja. Kuva: Erä­tau­ko-sää­tiö

Arki kou­luis­sa, oppi­lai­tok­sis­sa ja työ­e­lä­mäs­sä on usein kii­reis­tä. Niin ope­tus­hen­ki­lös­töl­lä kuin opis­ke­li­joil­la­kin on pal­jon vel­vol­li­suuk­sia ja teh­tä­viä. On in­toa ja mo­ti­vaa­ti­o­ta teh­dä oma työ hy­vin, jot­ta saa­vu­te­taan ha­lu­tut tai an­ne­tut ta­voit­teet.

Sa­mal­la maa­il­ma ta­pah­tuu. Nou­see uu­sia il­mi­öi­tä, joi­hin pi­täi­si jol­la­kin ta­val­la tart­tua. Il­mas­ton­muu­tos, kes­tä­vyys­mur­ros, vih­reä siir­ty­mä, pla­ne­taa­ri­ses­ti kes­tä­vä elä­män­tapa ja tu­le­vai­suu­den in­no­vaa­ti­ot luon­non ja ym­pä­ris­tön hy­väk­si. Sii­nä tee­mo­ja, jot­ka ovat pu­hu­tut­ta­neet ja he­rät­tä­neet kes­kus­te­lua jo vuo­si­kym­men­ten ajan, yhä vain kiih­ty­en.

Tä­män jul­kai­sun pää­ky­sy­mys on: Mi­ten pääs­tä omas­sa lu­ki­os­sa koh­ti eko­lo­gi­ses­ti kes­tä­viä toi­min­ta­ta­po­ja?

Erä­tau­ko-kes­kus­te­lus­sa sy­ven­ne­tään ym­mär­rys­tä it­ses­tä, muis­ta ja kes­kus­te­lun ai­hees­ta. Tu­ke­na ovat nä­ky­vil­lä ole­vat Ra­ken­ta­van kes­kus­te­lun peli­sään­nöt. Kuva: Erä­tau­ko-sää­tiö

Se on erin­o­mai­nen ky­sy­mys koko lu­ki­o­yh­tei­söl­le: op­pi­lail­le, ope­tus­hen­ki­lös­töl­le, muul­le hen­ki­lös­töl­le, huol­ta­jil­le ja ai­kui­sil­le, si­dos­ryh­mil­le ja yh­teis­työ­kump­pa­neil­le.

Kes­tä­vin muu­tos teh­dään yh­des­sä. Sil­loin on tär­ke­ää, että on mah­dol­li­sim­man pal­jon ym­mär­rys­tä sii­tä, että mi­hin tu­li­si kiin­nit­tää huo­mi­o­ta sekä sii­tä, että mikä tu­kee muu­tok­ses­sa – ja ehkä myös luo­pu­mi­ses­sa.

Tär­ke­ää tie­toa, asi­an­tun­ti­ja­pu­het­ta ja tut­ki­muk­sia on nyky­a­jas­sa tar­jol­la yl­lin kyl­lin. Nii­den poh­jal­ta teh­dään ta­voit­tei­ta ja py­ri­tään yh­des­sä pa­rem­paan. Mut­ta muu­tos ja uu­teen siir­ty­mi­nen ei vält­tä­mät­tä ta­pah­du aina niin kuin oli­si toi­vot­tu. Sil­loin ky­sy­mys on, että mitä voi­sim­me teh­dä toi­sin? Mitä tu­li­si ym­mär­tää pa­rem­min muu­tok­sen haas­teis­ta? Mik­si muu­tos on meil­le vä­lil­lä vai­ke­aa?

Kes­kus­te­lun voi­ma

Tie­don, tut­ki­muk­sen ja asi­an­tun­ti­juu­den li­säk­si tar­vi­taan muu­tok­sen het­kel­lä yh­teis­tä kes­kus­te­lua, di­a­lo­gia. Mitä kes­kus­te­le­vam­pi yh­tei­sö, sitä hel­pom­pi on teh­dä kes­tä­viä rat­kai­su­ja. Mik­si?

Kes­kus­te­le­va yh­tei­sö on val­mis tu­ke­maan ym­mär­ryk­sen sy­ven­tä­mis­tä it­ses­tä, muis­ta ja maa­il­mas­ta. Sel­lai­ses­sa yh­tei­sös­sä on mah­dol­li­suus poh­tia ja aja­tel­la yh­des­sä. Ker­toa, että mik­si jo­kin asia on it­sel­le tär­keä ja mer­ki­tyk­sel­li­nen – tai mik­si se ei kos­ke­ta.

Mitä enem­män on ym­mär­rys­tä, sitä enem­män on tie­toa. Mitä enem­män on tie­toa, sitä hel­pom­pi on teh­dä kes­tä­viä pää­tök­siä.

Mitä kes­kus­te­le­vam­pi yh­tei­sö, sitä hel­pom­pi on tul­la yh­tei­seen pii­riin poh­ti­maan asi­oi­ta. Myös sil­loin, kun muu­tos ei ole men­nyt ihan nap­piin tai eden­nyt toi­vo­tul­la ta­val­la. Di­a­lo­gin avul­la on tur­val­lis­ta poh­tia, että mitä voi­si teh­dä toi­sin, mitä pi­täi­si ym­mär­tää pa­rem­min.

Di­a­lo­gis­sa ja ra­ken­ta­vas­sa kes­kus­te­lus­sa ei tar­vit­se et­siä syyl­li­siä, ei väi­tel­lä eikä voit­taa kes­kus­te­lua. Ku­kin voi ker­toa omas­ta ko­ke­muk­ses­taan il­man, että tar­vit­see pe­lä­tä jon­kun hyök­kää­vän si­nua koh­taan. Kes­tä­väm­piä toi­min­ta­ta­po­ja poh­ti­vas­sa di­a­lo­gis­sa ei tar­vit­se olla kes­tä­vyys­tie­teen asi­an­tun­ti­ja, eikä ym­pä­ris­tö­tek­no­lo­gi­an dip­lo­mi-in­si­nöö­ri. Jo­kai­nen op­pi­las ja hen­ki­lös­tön edus­ta­ja voi ja­kaa omia ar­ki­sia ko­ke­muk­si­aan ai­hees­ta. Mikä te­kee kes­tä­vis­tä va­lin­nois­ta help­po­ja? Mikä vai­kei­ta? Mit­kä va­lin­nat ovat help­po­ja lu­ki­o­yh­tei­sös­sä? Entä sen ulko­puo­lel­la?

Di­a­lo­gin jäl­keen ja tut­ki­mus­tie­toa hyö­dyn­tä­en on mah­dol­li­suus poh­tia rat­kai­su­kes­kei­sem­piä jat­ko­toi­men­pi­tei­tä. Par­haim­mil­laan di­a­lo­gis­sa syn­tyy uu­sia oi­val­luk­sia ja uu­den­lais­ta ajat­te­lua. Hek­ti­ses­sä ar­jes­sa si­vuun jää­vät, ar­ki­set huo­mi­ot saat­ta­vat tul­la her­kem­min esiin, kun kes­kus­te­lul­le an­ne­taan ai­kaa.

Nuo­ril­ta tu­lee pal­jon hy­vää pa­lau­tet­ta Erä­tau­ko-me­ne­tel­mäs­tä. Nuo­ret voi­vat ha­lu­tes­saan myös itse oh­ja­ta Erä­tau­ko-kes­kus­te­lua. Kuva: Erä­tau­ko-sää­tiö

Kun ym­mär­tää ja tie­tää enem­män, on hel­pom­pi poh­tia, että mi­ten omas­sa lu­ki­os­sa kan­nat­tai­si ede­tä, jot­ta siel­lä to­teu­tui­si kes­tä­väm­mät toi­min­ta­ta­vat. Sel­lai­set, mi­hin yh­tei­sön jä­se­nil­lä on re­a­lis­ti­set mah­dol­li­suu­det ja mo­ti­vaa­tio liit­tyä. Ehkä löy­tyy kei­no­ja tu­kea nii­tä han­ka­li­a­kin muu­tok­sia, joi­hin mo­ti­vaa­ti­o­ta on vä­hem­män.

Erä­tau­ko-kes­kus­te­lu­me­ne­tel­mä yh­tei­sön tu­ke­na

Kou­luis­sa ja oppi­lai­tok­sis­sa ym­pä­ri Suo­men on hyö­dyn­net­ty pal­jon Erä­tau­ko-kes­kus­te­lu­me­ne­tel­mää. Se on di­a­lo­gi­suu­teen pe­rus­tu­va, kai­kil­le avoin me­ne­tel­mä, joka on ke­hi­tet­ty Suo­mes­sa. Erä­tauon ma­te­ri­aa­lien ja työ­ka­lu­jen avul­la on mah­dol­lis­ta oh­ja­ta ra­ken­ta­va ja mah­dol­li­sim­man tasa­ver­tai­nen kes­kus­te­lu, jos­sa py­ri­tään ym­mär­tä­mään jo­ta­kin ai­het­ta pa­rem­min. Vaik­ka­pa muu­tok­sen vai­keut­ta kes­tä­vis­sä va­lin­nois­sa.

Erä­tauon avul­la asi­oi­ta voi poh­tia rau­has­sa ja ja­kaa omia ko­ke­muk­sia ai­hees­ta. Kes­kus­te­lua tu­kee sen alus­sa yh­des­sä läpi­käy­tä­vät Ra­ken­ta­van kes­kus­te­lun peli­sään­nöt, jot­ka ovat oh­jaa­jan ja kes­kus­te­li­joi­den pa­ras tuki ra­ken­ta­van kes­kus­te­lun to­teut­ta­mi­sek­si.

Erä­tauon avul­la voi myös har­joi­tel­la omia ja oman yh­tei­sön kes­kus­te­lu- ja vuo­ro­vai­ku­tus­tai­to­ja. Heti ei tar­vit­se hy­pä­tä di­a­lo­giin, vaan aluk­si voi ko­keil­la eri­lai­sia kes­kus­te­lu­tai­to­ja ke­hit­tä­viä ak­ti­vi­teet­te­ja ja ot­taa vaik­ka­pa muu­ta­man oh­jaus­kei­non oman työn­sä tu­ek­si.

Olem­me kes­kus­te­li­joi­na ja kuun­te­li­joi­na eri­lai­sia. Jol­le­kin on help­po ot­taa asi­oi­ta pu­heek­si, toi­nen on kär­si­väl­li­nen kuun­te­li­ja. Joku on roh­kea väit­te­li­jä, toi­nen taus­tal­le mie­lel­lään jää­vä tark­kai­li­ja. Meis­tä ei iki­nä tule sa­man­lai­sia kes­kus­te­li­joi­ta.

Sen vuok­si on hyvä luo­da ti­lan­tei­ta, esi­mer­kik­si Erä­tauon avul­la, jos­sa mah­dol­li­sim­man mo­nel­la oli­si mah­dol­li­suus ker­toa omia aja­tuk­si­aan, ja jos­sa jo­kai­nen jou­tuu ehkä te­ke­mään jon­kun komp­ro­mis­sin ja it­sel­leen uu­den­lai­sen teon. Roh­kea voi kes­kit­tyä vä­lil­lä kuun­te­le­mi­seen ja tark­kai­le­vat tyy­pit pyy­tää ak­tii­vi­sem­min pu­heen­vuo­roa. In­nok­kaat an­ta­vat kaik­kien pu­hua lop­puun, ei­vät­kä kes­key­tä. Kriit­ti­set an­ta­vat tois­ten aja­tuk­sil­le mah­dol­li­suu­den. Ja niin edel­leen.

Hyvä kes­kus­te­lu läh­tee jo sii­tä, että ol­laan läs­nä ja kes­ki­ty­tään het­keen. Kuva Erä­tau­ko-kes­kus­te­lus­ta Rova­nie­mel­lä. Kuva: Erä­tau­ko-sää­tiö

Lo­puk­si

Kes­kus­te­le­va yh­tei­sö on kes­tä­väm­piä rat­kai­su­ja te­ke­vä yh­tei­sö. Se on yh­tei­sö, jos­sa on luot­ta­mus­ta. Yh­tei­sö, jos­sa jo­kai­sel­la on mah­dol­li­suus ke­hit­tää it­se­ään, eikä täy­del­lis­tä ih­mis­tä tai tu­los­ta ole. Yh­tei­sö, jos­sa ym­mär­re­tään, että jos­kus täy­tyy yrit­tää uu­del­leen ja toi­si­naan asi­at me­nee ihan mu­ka­vas­ti. Kes­kus­te­le­va yh­tei­sö on su­per­voi­ma kai­ken­lais­ten muu­tos­ten ja uu­sien il­mi­öi­den aika­kau­del­la.