Arki kouluissa, oppilaitoksissa ja työelämässä on usein kiireistä. Niin opetushenkilöstöllä kuin opiskelijoillakin on paljon velvollisuuksia ja tehtäviä. On intoa ja motivaatiota tehdä oma työ hyvin, jotta saavutetaan halutut tai annetut tavoitteet.
Samalla maailma tapahtuu. Nousee uusia ilmiöitä, joihin pitäisi jollakin tavalla tarttua. Ilmastonmuutos, kestävyysmurros, vihreä siirtymä, planetaarisesti kestävä elämäntapa ja tulevaisuuden innovaatiot luonnon ja ympäristön hyväksi. Siinä teemoja, jotka ovat puhututtaneet ja herättäneet keskustelua jo vuosikymmenten ajan, yhä vain kiihtyen.
Tämän julkaisun pääkysymys on: Miten päästä omassa lukiossa kohti ekologisesti kestäviä toimintatapoja?
Se on erinomainen kysymys koko lukioyhteisölle: oppilaille, opetushenkilöstölle, muulle henkilöstölle, huoltajille ja aikuisille, sidosryhmille ja yhteistyökumppaneille.
Kestävin muutos tehdään yhdessä. Silloin on tärkeää, että on mahdollisimman paljon ymmärrystä siitä, että mihin tulisi kiinnittää huomiota sekä siitä, että mikä tukee muutoksessa – ja ehkä myös luopumisessa.
Tärkeää tietoa, asiantuntijapuhetta ja tutkimuksia on nykyajassa tarjolla yllin kyllin. Niiden pohjalta tehdään tavoitteita ja pyritään yhdessä parempaan. Mutta muutos ja uuteen siirtyminen ei välttämättä tapahdu aina niin kuin olisi toivottu. Silloin kysymys on, että mitä voisimme tehdä toisin? Mitä tulisi ymmärtää paremmin muutoksen haasteista? Miksi muutos on meille välillä vaikeaa?
Keskustelun voima
Tiedon, tutkimuksen ja asiantuntijuuden lisäksi tarvitaan muutoksen hetkellä yhteistä keskustelua, dialogia. Mitä keskustelevampi yhteisö, sitä helpompi on tehdä kestäviä ratkaisuja. Miksi?
Keskusteleva yhteisö on valmis tukemaan ymmärryksen syventämistä itsestä, muista ja maailmasta. Sellaisessa yhteisössä on mahdollisuus pohtia ja ajatella yhdessä. Kertoa, että miksi jokin asia on itselle tärkeä ja merkityksellinen – tai miksi se ei kosketa.
Mitä enemmän on ymmärrystä, sitä enemmän on tietoa. Mitä enemmän on tietoa, sitä helpompi on tehdä kestäviä päätöksiä.
Mitä keskustelevampi yhteisö, sitä helpompi on tulla yhteiseen piiriin pohtimaan asioita. Myös silloin, kun muutos ei ole mennyt ihan nappiin tai edennyt toivotulla tavalla. Dialogin avulla on turvallista pohtia, että mitä voisi tehdä toisin, mitä pitäisi ymmärtää paremmin.
Dialogissa ja rakentavassa keskustelussa ei tarvitse etsiä syyllisiä, ei väitellä eikä voittaa keskustelua. Kukin voi kertoa omasta kokemuksestaan ilman, että tarvitsee pelätä jonkun hyökkäävän sinua kohtaan. Kestävämpiä toimintatapoja pohtivassa dialogissa ei tarvitse olla kestävyystieteen asiantuntija, eikä ympäristöteknologian diplomi-insinööri. Jokainen oppilas ja henkilöstön edustaja voi jakaa omia arkisia kokemuksiaan aiheesta. Mikä tekee kestävistä valinnoista helppoja? Mikä vaikeita? Mitkä valinnat ovat helppoja lukioyhteisössä? Entä sen ulkopuolella?
Dialogin jälkeen ja tutkimustietoa hyödyntäen on mahdollisuus pohtia ratkaisukeskeisempiä jatkotoimenpiteitä. Parhaimmillaan dialogissa syntyy uusia oivalluksia ja uudenlaista ajattelua. Hektisessä arjessa sivuun jäävät, arkiset huomiot saattavat tulla herkemmin esiin, kun keskustelulle annetaan aikaa.
Kun ymmärtää ja tietää enemmän, on helpompi pohtia, että miten omassa lukiossa kannattaisi edetä, jotta siellä toteutuisi kestävämmät toimintatavat. Sellaiset, mihin yhteisön jäsenillä on realistiset mahdollisuudet ja motivaatio liittyä. Ehkä löytyy keinoja tukea niitä hankaliakin muutoksia, joihin motivaatiota on vähemmän.
Erätauko-keskustelumenetelmä yhteisön tukena
Kouluissa ja oppilaitoksissa ympäri Suomen on hyödynnetty paljon Erätauko-keskustelumenetelmää. Se on dialogisuuteen perustuva, kaikille avoin menetelmä, joka on kehitetty Suomessa. Erätauon materiaalien ja työkalujen avulla on mahdollista ohjata rakentava ja mahdollisimman tasavertainen keskustelu, jossa pyritään ymmärtämään jotakin aihetta paremmin. Vaikkapa muutoksen vaikeutta kestävissä valinnoissa.
Erätauon avulla asioita voi pohtia rauhassa ja jakaa omia kokemuksia aiheesta. Keskustelua tukee sen alussa yhdessä läpikäytävät Rakentavan keskustelun pelisäännöt, jotka ovat ohjaajan ja keskustelijoiden paras tuki rakentavan keskustelun toteuttamiseksi.
Erätauon avulla voi myös harjoitella omia ja oman yhteisön keskustelu- ja vuorovaikutustaitoja. Heti ei tarvitse hypätä dialogiin, vaan aluksi voi kokeilla erilaisia keskustelutaitoja kehittäviä aktiviteetteja ja ottaa vaikkapa muutaman ohjauskeinon oman työnsä tueksi.
Olemme keskustelijoina ja kuuntelijoina erilaisia. Jollekin on helppo ottaa asioita puheeksi, toinen on kärsivällinen kuuntelija. Joku on rohkea väittelijä, toinen taustalle mielellään jäävä tarkkailija. Meistä ei ikinä tule samanlaisia keskustelijoita.
Sen vuoksi on hyvä luoda tilanteita, esimerkiksi Erätauon avulla, jossa mahdollisimman monella olisi mahdollisuus kertoa omia ajatuksiaan, ja jossa jokainen joutuu ehkä tekemään jonkun kompromissin ja itselleen uudenlaisen teon. Rohkea voi keskittyä välillä kuuntelemiseen ja tarkkailevat tyypit pyytää aktiivisemmin puheenvuoroa. Innokkaat antavat kaikkien puhua loppuun, eivätkä keskeytä. Kriittiset antavat toisten ajatuksille mahdollisuuden. Ja niin edelleen.
Lopuksi
Keskusteleva yhteisö on kestävämpiä ratkaisuja tekevä yhteisö. Se on yhteisö, jossa on luottamusta. Yhteisö, jossa jokaisella on mahdollisuus kehittää itseään, eikä täydellistä ihmistä tai tulosta ole. Yhteisö, jossa ymmärretään, että joskus täytyy yrittää uudelleen ja toisinaan asiat menee ihan mukavasti. Keskusteleva yhteisö on supervoima kaikenlaisten muutosten ja uusien ilmiöiden aikakaudella.
Pohdinta 2: Miten asiantuntija-artikkeleissa nostetut arvot, asenteet ja taidot näkyvät teidän lukionne arjessa? Onko teidän lukiollanne mahdollisuus toimia suunnannäyttäjinä: yhteiskuntaa uudistavina kestävän tulevaisuuden rakentajina? Edistetäänkö opetuksessa ja muussa toiminnassa hyvinvointia maapallon kantokyvyn rajoissa? Tarjotaanko lukiossa mahdollisuuksia merkitykselliseen ja hyvään elämään?