Lähtökohta
Lempäälän lukio on ns. yleislukio, jossa on yhteensä n. 440 opiskelijaa ja sisäänpääsyrajat ovat olleet 7.4 – 7.8 tasolla. Lukiomme vahvuutena on, että ihmiset tuntevat toisensa ja olemme ylpeitä vahvasta yhteisöllisyydestämme. Saman kampuskaton alla on myös Tredun toimipiste ja sen yli 300 ihmisen yhteisö.
Lempäälän kaltaisessa varsin pienessä, mutta elinvoimaisessa kunnassa yhdessätekeminen on sisäänkirjoitettu kunnan olemukseen. Asiat eivät tapahdu ilman yhteistyötä, koska esim, keke-asioita ei voida sälyttää viranhaltijoiden vastuulle. Siksi lukiommekin on jo pitkään tehnyt tiivistä yhteistyötä kunnan ja muiden toimijoiden, kuten esimerkiksi yrittäjäjärjestön, urheiluseurojen ja muiden toimijoiden kanssa.
Syksyllä 2018 moni opiskelija ilmaisi huolensa ympäristön tilasta ja siitä, kuinka planeettamme kestää populaation kasvaessa ja ympäristökriisin ja luontokadon edetessä. Opiskelijat olivat sitä mieltä, että vaikka ympäristöteemoja sivutaan monissa oppiaineissa, niiden asema on varsin vähäinen. Ilmastonmuutos on maantieteen ja biologian oppiaineet poislukien aihe muiden joukossa, mikä alkoi meistä kaikista tuntua oudolta ottaen huomioon ilmiön merkityksen. Nuoret kertoivat, että oppitunneilla ei näin ollen myöskään käydä keskustelua siitä, millaisia toimia meidän pitäisi yksilöinä, saati sitten kollektiivina tehdä noiden huolestuttavien asioiden ratkaisemiseksi. Jäimme yhdessä miettimään, onko se oikein ja mitä voisimme tehdä.
Pistimme syyskuussa 2018 wilmaviestiä koulun opiskelijoille ja opettajille, jossa esitimme kutsun yhteiseen tilaisuuteen. Paikalle tuli muutamia opettajia ja yhteensä 23 nuorta, jotka innostuivat ja päättivät lähteä yhdessä tekemään konkreettisia tekoja ympäristön hyväksi. Me opettajat teimme heti selväksi, että nuoret olisivat itse keskiössä ja että meidän opettajien roolina olisi lähinnä toiminnan koordinointi.
Soturitoiminta käynnistyy
Ryhmässä oli alusta lähtien erittäin hyvä ja toimelias henki ja nuoret lähtivät innolla suunnittelemaan toiminnan tavoitteita, visuaalista ilmettä jne. Ilmastosoturit -nimi sai ehdotuksista suurimman kannatuksen. Tiedonvälitys nuorilta nuorille koettiin tärkeäksi, sekä se, että pyrimme innostamaan ihmisiä tekemään konkreettisia tekoja. Toivon levittäminen nousi myös Ilmastosotureiden toiminnan keskeiseksi tavoitteeksi.
Soturit järjestivät erilaisia tempauksia ja tapahtumia kotokampuksella ja muissa kouluissa ja julkisissa tiloissa, kuten kirjastolla ja Ideaparkin kauppakeskuksessa. He tekivät lausuntoja päätöksentekijöille, loivat yhteyksiä eri asiantuntijaorganisaatioihin ja olivat kehittelemässä opetusmateriaaleja. He saivat kutsuja paneeleihin, kuten ympäristöministeriön pyöreän pöydän neuvotteluihin, ja järjestivät itse erilaisia keskustelutilaisuuksia.
Huomio kiinnittyi aluksi kampuksen omiin asioihin. Kasvisruokavaihtoehto siirrettiin heidän ehdotuksestaan lounaslinjastolla ensimmäiseksi, jolloin kasvisruoan kulutus nousi kolmisenkymmentä prosenttia. Kampuksemme osaava ja joustava ISS Keittiön väki alkoi tarjota kasvisvaihtoehtoa näyttävästi joka päivä. Lähes 800 ihmisen hävikkiruokaongelma saatiin poikkeuksellisen hyvin ratkaistuksi, kun Soturit loivat keittiön kanssa whatsappryhmän, jonka avulla pystyttiin organisoimaan ylijääneen ruoan ulosmyynti. Tämän lisäksi Soturit ovat keränneet roskia, järjestäneet kirpputoreja ja niin edelleen.
Koulun kulttuuri muuttuu
Ilmastosoturitoiminta on muovannut kouluamme voimakkaasti kohta kuuden vuoden ajan. Vanhemmat sukupolvet ja opettajat ovat rekrytoineet toimintaan mukaan uusia ikäluokkia. Sotureita on tällä hetkellä yhteensä noin 120 eli toiminnassa on mukana noin neljännes kustakin ikäluokasta. Osa Sotureista on “lepovuorossa”, kun virta on vähissä tai kun opiskelut tai muut velvoitteet vievät aikaa ja voimavaroja. Kaikkein aktiivisimmassa viikoittain toimivassa ryhmässä on vuodesta 2018 lähtien ollut keskimäärin noin 50-60 opiskelijaa.
Opettajista Soturitoiminnassa on mukana kymmenkunta eli noin kolmannes. Meillä on myös henkilökunnan kesken koulun kehittämisryhmä, jossa on mukana viisi Soturiopettajaa. Saamme pientä erityiskorvausta toiminnan ohjaamisesta. Jaamme ryhmän kesken vastuita ja mietimme tulevaa.
Pääasiallinen syy siihen, miksi meillä on näin paljon Sotureita on se, että Soturitoiminta on osalle tuttua jo siinä vaiheessa, kun he tulevat lukioomme. Suuri osa rekrytoidaan mukaan johonkin tiettyyn projektiin tekemään jotain tiettyä tehtävää. Meillä on lukuvuoden alusta lähtien useita eri projekteja, joissa on “työllistettynä” eri nuoria. Suurin työllistäjä on kouluvierailuryhmä; siinä on mukana kolmisenkymmentä nuorta. Kouluvierailukoulutus on kokeneempien nuorten vastuulla. Lukuvuoden aikana Soturit tekevät noin 30 vierailua eri asteiden kouluihin. Sen lisäksi meille tulee parikymmentä kutsua erilaisiin tilaisuuksiin.
Tapahtumia järjestettäessä pääsemme tekemään konkreettista ja vaikuttavaa yhteistyötä kumppaneiden kanssa. Meille onkin muodostunut erittäin laaja verkosto, jossa on mukana yliopistoja, yhdistyksiä, järjestöjä ja yrityksiä. Erityisen tärkeäksi on osoittautunut se yhteistyö, jota olemme alusta lähtien tehneet Lempäälän kunnan eri toimijoiden kanssa. Lempäälä on Hinku-kunta ja Soturit ovat saaneet olla tuomassa näitä tavoitteita eri tavoin kuntalaisten tietoon ja keksimässä eri toimijoiden kanssa keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi.
Olemme viime vuosien aikana kehitelleet menetelmiä, joiden avulla ympäristöteemat istuvat paremmin koulun normiarkeen. Kehitystä jouduttaa sekin, että lähes jokaisessa ryhmässä on mukana Sotureita, joille nämä teemat ovat läheisiä. Olemme esimerkiksi yhdistäneet maantieteen ja historian pakolliset ykköskurssit “ilmastonmuutoksen ja väestökehityksen kurssiksi”, jossa oppiaineilla on toki omat teemansa, mutta ilmiöitä kuten väestökehitystä tarkastellaan samanaikaisesti maantieteen ja historian näkökulmista. Kurssilla mukana olevat tekevät myös vain yhden päättökokeen.
Olemme tehneet matkan varrella Sotureille useita kyselyjä ja niiden mukaan nuoret kokevat Soturitoiminnan kehittävän erilaisia hyödyllisiä taitoja ja, mikä ilahduttavaa, vähentävän ympäristöön liittyvää huolta. Nuoret kokevat myös, että tuntuu mukavalta ja merkitykselliseltä saada olla Soturiyhteisön jäsen ja pistää omat lahjat likoon yhteiseksi hyväksi.
Me opettajatkin olemme saaneet toiminnasta valtavasti uutta intoa, osaamista ja näkymää työhömme. Itse ainakin voin sanoa, että Soturitoiminnan myötä työidentiteettini on muuttunut varsin totaalisesti. Olemme mukana monissa eri yliopistohankkeissa, joissa olemme mukana välillä ”asiakkaina” ja välillä ”myyjinä”. Kannattaa tutustua esimerkiksi Helsingin yliopiston Climademy-hankkeeseen.
YHTEENVETO
Olemme tietämättämme tulleet toteuttaneeksi EU:n GreenComp-osaamiskehyksen tavoitteita, mutta tehneet sitä tietyssä järjestyksessä. Meidän kantamme on, että ensin tulee GreenComp4 eli Kestävyystoiminta, jonka seurauksena toteutuvat kolme muuta osaamisaluetta.
Miksi tällainen järjestys? Noin sadan kouluvierailun ja usein niiden yhteydessä tehtyjen kyselyjen perusteella voimme sanoa, että nuoret eivät keskimäärin ole erityisen huolestuneita juuri ilmasto- ja ympäristöasioista. Huoli ja ahdistus kohdistuu koko tulevaisuuteen ja ennen muuta siihen kysymykseen, mistä löydän paikkani.
Nuoria on siis vaikea saada motivoitumaan ympäristönsuojelusta. Sen sijaan he innostuvat yhdessätekemisestä. Siksi on tärkeää lähteä projekti edellä. Kun nuoret saatetaan yhteistyöhön erilaisten asiantuntijatahojen kanssa toteuttamaan jotain projektia, tapahtuu kielenopetuksesta tuttu kylpyefekti: nuoret oppivat kestävyyspuheen, -arvot ja -asenteet. Samalla he oppivat tietoja ja taitoja ja saavat vahvistusta omille vahvuuksilleen. Haittaa ei ole siitäkään, että projekteilla on usein monenlaista yleisempääkin vaikuttavuutta. Oppilaitoksesta tulee elävä ja ympäristöään monin tavoin hyödyttävä organisaatio. Ja nuoret saavat käsityksen siitä, että ympäröivään maailmaan voi oikeasti vaikuttaa.
Lukioiden kestävyystiekartastoReittejä kohti hyvinvoivaa ja kestävää yhteisöä28.3.2024
”Meidän eli Lempäälän lukion osalta kyse ei ole niinkään ollut yksittäisestä teosta, vaan ylipäänsä niistä keinoista, joiden avulla kouluyhteisössä voidaan yhdistää kestävyys ja yhteisöllisyys ja luoda pohjaa uudenlaiselle koulukulttuurille. ”