5.10. Lempäälän lukion kestävyystiekartta

Lähtökohta

Lem­pää­län lu­kio on ns. yleis­lu­kio, jos­sa on yh­teen­sä n. 440 opis­ke­li­jaa ja si­sään­pää­sy­ra­jat ovat ol­leet 7.4 – 7.8 ta­sol­la. Lu­ki­om­me vah­vuu­te­na on, että ih­mi­set tun­te­vat toi­sen­sa ja olem­me yl­pei­tä vah­vas­ta yh­tei­söl­li­syy­des­täm­me. Sa­man kam­pus­ka­ton alla on myös Tre­dun toi­mi­pis­te ja sen yli 300 ih­mi­sen yh­tei­sö.

Lem­pää­län kal­tai­ses­sa var­sin pie­nes­sä, mut­ta elin­voi­mai­ses­sa kun­nas­sa yh­des­sä­te­ke­mi­nen on si­sään­kir­joi­tet­tu kun­nan ole­muk­seen. Asi­at ei­vät ta­pah­du il­man yh­teis­työ­tä, kos­ka esim, keke-asi­oi­ta ei voi­da sä­lyt­tää vi­ran­hal­ti­joi­den vas­tuul­le. Sik­si lu­ki­om­me­kin on jo pit­kään teh­nyt tii­vis­tä yh­teis­työ­tä kun­nan ja mui­den toi­mi­joi­den, ku­ten esi­mer­kik­si yrit­tä­jä­jär­jes­tön, ur­hei­lu­seu­ro­jen ja mui­den toi­mi­joi­den kans­sa. 

Syk­syl­lä 2018 moni opis­ke­li­ja il­mai­si huo­len­sa ym­pä­ris­tön ti­las­ta ja sii­tä, kuin­ka pla­neet­tam­me kes­tää po­pu­laa­ti­on kas­va­es­sa ja ym­pä­ris­tö­krii­sin ja luon­to­ka­don ede­tes­sä. Opis­ke­li­jat oli­vat sitä miel­tä, että vaik­ka ym­pä­ris­tö­tee­mo­ja si­vu­taan mo­nis­sa oppi­ai­neis­sa, nii­den ase­ma on var­sin vä­häi­nen. Il­mas­ton­muu­tos on maan­tie­teen ja bi­o­lo­gi­an oppi­ai­neet pois­lu­kien aihe mui­den jou­kos­sa, mikä al­koi meis­tä kai­kis­ta tun­tua ou­dol­ta ot­ta­en huo­mi­oon il­mi­ön mer­ki­tyk­sen. Nuo­ret ker­toi­vat, että oppi­tun­neil­la ei näin ol­len myös­kään käy­dä kes­kus­te­lua sii­tä, mil­lai­sia toi­mia mei­dän pi­täi­si yk­si­löi­nä, saa­ti sit­ten kol­lek­tii­vi­na teh­dä noi­den huo­les­tut­ta­vien asi­oi­den rat­kai­se­mi­sek­si. Jäim­me yh­des­sä miet­ti­mään, onko se oi­kein ja mitä voi­sim­me teh­dä.

Pis­tim­me syys­kuus­sa 2018 wil­ma­vies­tiä kou­lun opis­ke­li­joil­le ja opet­ta­jil­le, jos­sa esi­tim­me kut­sun yh­tei­seen ti­lai­suu­teen. Pai­kal­le tuli muu­ta­mia opet­ta­jia ja yh­teen­sä 23 nuor­ta, jot­ka in­nos­tui­vat ja päät­ti­vät läh­teä yh­des­sä te­ke­mään konk­reet­ti­sia te­ko­ja ym­pä­ris­tön hy­väk­si. Me opet­ta­jat teim­me heti sel­väk­si, että nuo­ret oli­si­vat itse kes­ki­ös­sä ja että mei­dän opet­ta­jien roo­li­na oli­si lä­hin­nä toi­min­nan koor­di­noin­ti.

Soturitoiminta käynnistyy

Ryh­mäs­sä oli alus­ta läh­tien erit­täin hyvä ja toi­me­li­as hen­ki ja nuo­ret läh­ti­vät in­nol­la suun­nit­te­le­maan toi­min­nan ta­voit­tei­ta, vi­su­aa­lis­ta il­met­tä jne. Il­mas­to­so­tu­rit -nimi sai eh­do­tuk­sis­ta suu­rim­man kan­na­tuk­sen. Tie­don­vä­li­tys nuo­ril­ta nuo­ril­le ko­et­tiin tär­ke­äk­si, sekä se, että py­rim­me in­nos­ta­maan ih­mi­siä te­ke­mään konk­reet­ti­sia te­ko­ja. Toi­von le­vit­tä­mi­nen nou­si myös Il­mas­to­so­tu­rei­den toi­min­nan kes­kei­sek­si ta­voit­teek­si.

So­tu­rit jär­jes­ti­vät eri­lai­sia tem­pauk­sia ja ta­pah­tu­mia koto­kam­puk­sel­la ja muis­sa kou­luis­sa ja jul­ki­sis­sa ti­lois­sa, ku­ten kir­jas­tol­la ja Idea­par­kin kaup­pa­kes­kuk­ses­sa. He te­ki­vät lau­sun­to­ja pää­tök­sen­te­ki­jöil­le, loi­vat yh­teyk­siä eri asi­an­tun­ti­ja­or­ga­ni­saa­ti­oi­hin ja oli­vat ke­hit­te­le­mäs­sä ope­tus­ma­te­ri­aa­le­ja. He sai­vat kut­su­ja pa­nee­lei­hin, ku­ten ym­pä­ris­tö­mi­nis­te­ri­ön pyö­re­än pöy­dän neu­vot­te­lui­hin, ja jär­jes­ti­vät itse eri­lai­sia kes­kus­te­lu­ti­lai­suuk­sia. 

Huo­mio kiin­nit­tyi aluk­si kam­puk­sen omiin asi­oi­hin. Kas­vis­ruo­ka­vaih­to­ehto siir­ret­tiin hei­dän eh­do­tuk­ses­taan lou­nas­lin­jas­tol­la en­sim­mäi­sek­si, jol­loin kas­vis­ruo­an ku­lu­tus nou­si kol­mi­sen­kym­men­tä pro­sent­tia. Kam­puk­sem­me osaa­va ja jous­ta­va ISS Keit­ti­ön väki al­koi tar­jo­ta kas­vis­vaih­to­eh­toa näyt­tä­väs­ti joka päi­vä. Lä­hes 800 ih­mi­sen hä­vik­ki­ruo­ka­on­gel­ma saa­tiin poik­keuk­sel­li­sen hy­vin rat­kais­tuk­si, kun So­tu­rit loi­vat keit­ti­ön kans­sa what­sapp­ryh­män, jon­ka avul­la pys­tyt­tiin or­ga­ni­soi­maan yli­jää­neen ruo­an ulos­myyn­ti. Tä­män li­säk­si So­tu­rit ovat ke­rän­neet ros­kia, jär­jes­tä­neet kirp­pu­to­re­ja ja niin edel­leen.

Kou­lu­tus­päi­vät aloi­te­taan pe­rin­tei­ses­ti sii­vo­a­mal­la lähi­ym­pä­ris­töä. Kuva: Emil Mä­ky­nen.

Koulun kulttuuri muuttuu

Il­mas­to­so­tu­ri­toi­min­ta on muo­van­nut kou­lu­am­me voi­mak­kaas­ti koh­ta kuu­den vuo­den ajan. Van­hem­mat suku­pol­vet ja opet­ta­jat ovat rek­ry­toi­neet toi­min­taan mu­kaan uu­sia ikä­luok­kia. So­tu­rei­ta on täl­lä het­kel­lä yh­teen­sä noin 120 eli toi­min­nas­sa on mu­ka­na noin nel­jän­nes kus­ta­kin ikä­luo­kas­ta. Osa So­tu­reis­ta on “lepo­vuo­ros­sa”, kun vir­ta on vä­his­sä tai kun opis­ke­lut tai muut vel­voit­teet vie­vät ai­kaa ja voi­ma­va­ro­ja. Kaik­kein ak­tii­vi­sim­mas­sa vii­koit­tain toi­mi­vas­sa ryh­mäs­sä on vuo­des­ta 2018 läh­tien ol­lut kes­ki­mää­rin noin 50-60 opis­ke­li­jaa.

Opet­ta­jis­ta So­tu­ri­toi­min­nas­sa on mu­ka­na kym­men­kun­ta eli noin kol­man­nes. Meil­lä on myös hen­ki­lö­kun­nan kes­ken kou­lun ke­hit­tä­mis­ryh­mä, jos­sa on mu­ka­na vii­si So­tu­ri­o­pet­ta­jaa. Saam­me pien­tä eri­tyis­kor­vaus­ta toi­min­nan oh­jaa­mi­ses­ta. Jaam­me ryh­män kes­ken vas­tui­ta ja mie­tim­me tu­le­vaa.

Pää­a­si­al­li­nen syy sii­hen, mik­si meil­lä on näin pal­jon So­tu­rei­ta on se, että So­tu­ri­toi­min­ta on osal­le tut­tua jo sii­nä vai­hees­sa, kun he tu­le­vat lu­ki­oom­me. Suu­ri osa rek­ry­toi­daan mu­kaan jo­hon­kin tiet­tyyn pro­jek­tiin te­ke­mään jo­tain tiet­tyä teh­tä­vää. Meil­lä on luku­vuo­den alus­ta läh­tien usei­ta eri pro­jek­te­ja, jois­sa on “työl­lis­tet­ty­nä” eri nuo­ria. Suu­rin työl­lis­tä­jä on kou­lu­vie­rai­lu­ryh­mä; sii­nä on mu­ka­na kol­mi­sen­kym­men­tä nuor­ta. Kou­lu­vie­rai­lu­kou­lu­tus on ko­ke­neem­pien nuor­ten vas­tuul­la. Luku­vuo­den ai­ka­na So­tu­rit te­ke­vät noin 30 vie­rai­lua eri as­tei­den kou­lui­hin. Sen li­säk­si meil­le tu­lee pari­kym­men­tä kut­sua eri­lai­siin ti­lai­suuk­siin.

Ta­pah­tu­mia jär­jes­tet­tä­es­sä pää­sem­me te­ke­mään konk­reet­tis­ta ja vai­kut­ta­vaa yh­teis­työ­tä kump­pa­nei­den kans­sa. Meil­le on­kin muo­dos­tu­nut erit­täin laa­ja ver­kos­to, jos­sa on mu­ka­na yli­o­pis­to­ja, yh­dis­tyk­siä, jär­jes­tö­jä ja yri­tyk­siä. Eri­tyi­sen tär­ke­äk­si on osoit­tau­tu­nut se yh­teis­työ, jota olem­me alus­ta läh­tien teh­neet Lem­pää­län kun­nan eri toi­mi­joi­den kans­sa. Lem­pää­lä on Hin­ku-kun­ta ja So­tu­rit ovat saa­neet olla tuo­mas­sa näi­tä ta­voit­tei­ta eri ta­voin kun­ta­lais­ten tie­toon ja kek­si­mäs­sä eri toi­mi­joi­den kans­sa kei­no­ja ta­voit­tei­den saa­vut­ta­mi­sek­si.

Olem­me vii­me vuo­sien ai­ka­na ke­hi­tel­leet me­ne­tel­miä, joi­den avul­la ym­pä­ris­tö­tee­mat is­tu­vat pa­rem­min kou­lun nor­mi­ar­keen. Ke­hi­tys­tä jou­dut­taa se­kin, että lä­hes jo­kai­ses­sa ryh­mäs­sä on mu­ka­na So­tu­rei­ta, joil­le nämä tee­mat ovat lä­hei­siä. Olem­me esi­mer­kik­si yh­dis­tä­neet maan­tie­teen ja his­to­ri­an pa­kol­li­set yk­kös­kurs­sit “il­mas­ton­muu­tok­sen ja vä­es­tö­ke­hi­tyk­sen kurs­sik­si”, jos­sa oppi­ai­neil­la on toki omat tee­man­sa, mut­ta il­mi­öi­tä ku­ten vä­es­tö­ke­hi­tys­tä tar­kas­tel­laan sa­man­ai­kai­ses­ti maan­tie­teen ja his­to­ri­an näkö­kul­mis­ta. Kurs­sil­la mu­ka­na ole­vat te­ke­vät myös vain yh­den päät­tö­ko­keen.

Olem­me teh­neet mat­kan var­rel­la So­tu­reil­le usei­ta ky­se­ly­jä ja nii­den mu­kaan nuo­ret ko­ke­vat So­tu­ri­toi­min­nan ke­hit­tä­vän eri­lai­sia hyö­dyl­li­siä tai­to­ja ja, mikä ilah­dut­ta­vaa, vä­hen­tä­vän ym­pä­ris­töön liit­ty­vää huol­ta. Nuo­ret ko­ke­vat myös, että tun­tuu mu­ka­val­ta ja mer­ki­tyk­sel­li­sel­tä saa­da olla So­tu­ri­yh­tei­sön jä­sen ja pis­tää omat lah­jat li­koon yh­tei­sek­si hy­väk­si.

Me opet­ta­jat­kin olem­me saa­neet toi­min­nas­ta val­ta­vas­ti uut­ta in­toa, osaa­mis­ta ja nä­ky­mää työ­höm­me. Itse ai­na­kin voin sa­noa, että So­tu­ri­toi­min­nan myö­tä työ­i­den­ti­teet­ti­ni on muut­tu­nut var­sin to­taa­li­ses­ti. Olem­me mu­ka­na mo­nis­sa eri yli­o­pis­to­hank­keis­sa, jois­sa olem­me mu­ka­na vä­lil­lä ”asi­ak­kai­na” ja vä­lil­lä ”myy­ji­nä”. Kan­nat­taa tu­tus­tua esi­mer­kik­si Hel­sin­gin yli­o­pis­ton Cli­ma­de­my-hank­kee­seen.

So­tu­ri­ta­pah­tu­mis­sa kiin­ni­te­tään eri­tyis­tä huo­mi­o­ta tar­joo­muk­siin. Jau­ho­näp­pe­jä löy­tyy aina jou­kos­ta. Kuva: Emil Mä­ky­nen.

YHTEENVETO

Mik­si täl­lai­nen jär­jes­tys? Noin sa­dan kou­lu­vie­rai­lun ja usein nii­den yh­tey­des­sä teh­ty­jen ky­se­ly­jen pe­rus­teel­la voim­me sa­noa, että nuo­ret ei­vät kes­ki­mää­rin ole eri­tyi­sen huo­les­tu­nei­ta juu­ri il­mas­to- ja ym­pä­ris­tö­a­si­ois­ta. Huo­li ja ah­dis­tus koh­dis­tuu koko tu­le­vai­suu­teen ja en­nen muu­ta sii­hen ky­sy­myk­seen, mis­tä löy­dän paik­ka­ni. 

Nuo­ria on siis vai­kea saa­da mo­ti­voi­tu­maan ym­pä­ris­tön­suo­je­lus­ta. Sen si­jaan he in­nos­tu­vat yh­des­sä­te­ke­mi­ses­tä. Sik­si on tär­ke­ää läh­teä pro­jek­ti edel­lä. Kun nuo­ret saa­te­taan yh­teis­työ­hön eri­lais­ten asi­an­tun­ti­ja­ta­ho­jen kans­sa to­teut­ta­maan jo­tain pro­jek­tia, ta­pah­tuu kie­len­o­pe­tuk­ses­ta tut­tu kyl­py­e­fek­ti: nuo­ret op­pi­vat kes­tä­vyys­pu­heen, -ar­vot ja -asen­teet. Sa­mal­la he op­pi­vat tie­to­ja ja tai­to­ja ja saa­vat vah­vis­tus­ta omil­le vah­vuuk­sil­leen. Hait­taa ei ole sii­tä­kään, että pro­jek­teil­la on usein mo­nen­lais­ta ylei­sem­pää­kin vai­kut­ta­vuut­ta. Oppi­lai­tok­ses­ta tu­lee elä­vä ja ym­pä­ris­tö­ään mo­nin ta­voin hyö­dyt­tä­vä or­ga­ni­saa­tio. Ja nuo­ret saa­vat kä­si­tyk­sen sii­tä, että ym­pä­röi­vään maa­il­maan voi oi­ke­as­ti vai­kut­taa.

So­tu­rit toi­mi­vat ot­te­lu­i­sän­ti­nä Clas­sic-Erä­vii­kin­git-pe­lis­sä jär­jes­tä­en ot­te­lu­ta­pah­tu­maan ym­pä­ris­tö­ai­heis­ta oh­jel­maa. Päi­vää suun­ni­tel­tiin sa­li­bän­dy­le­gen­da Nico Sa­lon kans­sa. Kuva: Jar­mo Leh­ti­nen.

www.il­mas­to­so­tu­rit.fi