3.3. Koulu ekologisessa jälleenrakennuksessa

Vil­le Läh­de, BIOS-tut­ki­mus­yk­sik­kö. Kuva: Jou­ni Tik­ka­nen. (Co­lour by Jou­ni Tik­ka­nen)

Yk­si­kään yh­teis­kun­ta maa­il­mas­sa ei elä eko­lo­gi­sen kes­tä­vyy­den ra­jois­sa. Eko­lo­gi­nen krii­si koos­tuu sekä glo­baa­leis­ta on­gel­mis­ta ku­ten il­mas­ton­muu­tos ja val­ta­mer­ten huo­no tila että lu­ke­mat­to­mis­ta eri­lai­sis­ta ta­vois­ta hei­ken­tää luon­non moni­muo­toi­suut­ta ja ku­lut­taa luon­non­va­ro­ja kes­tä­mät­tö­mäs­ti. Vau­rail­la ja köy­hil­lä yh­teis­kun­nil­la on omat lei­mal­li­set on­gel­man­sa, mut­ta kai­kil­la haas­te on poh­jim­mil­taan sama. Mi­ten tur­va­ta hyvä elä­mä kai­kil­le pla­nee­tan ra­jois­sa? Tätä aja­tus­ta ku­vas­taa “do­nit­si­ta­lou­den” idea: kes­tä­vyy­del­lä on kat­to ja lat­tia. Pi­tää löy­tää tur­val­li­nen vyö­hy­ke nii­den vä­lis­tä.

Do­nit­si­ta­lous­mal­lin mu­kaan ta­lou­den tu­li­si mah­dol­lis­taa ih­mis­ten hy­vin­voin­ti ym­pä­ris­tön kan­to­ky­vyn ra­jois­sa. Kuva: Alku­pe­räi­nen kuva Dough­nut Eco­no­mics, Kate Ra­worth. Suo­men­net­tu https://www.do­nit­si­ta­lous.fi/suo­men-do­nit­si­ta­lous­han­ke/

Tarvitaan ekologinen jälleenrakennus

BIOS-tut­ki­mus­yk­si­kön ke­hit­tä­mä vi­sio eko­lo­gi­ses­ta jäl­leen­ra­ken­nuk­ses­ta (https://eko.bios.fi/) on Suo­men yh­teis­kun­nal­li­siin, kult­tuu­ri­siin ja eko­lo­gi­siin oloi­hin rää­tä­löi­ty ver­sio täs­tä eko­lo­gi­ses­ta mur­rok­ses­ta. Vaik­ka eläm­me kes­kel­lä glo­baa­lia eko­lo­gis­ta krii­siä, jo­kai­ses­sa yh­teis­kun­nas­sa tu­lee tar­kas­tel­la tar­vit­ta­vaa muu­tos­ta omas­ta pai­kal­li­ses­ta näkö­kul­mas­ta. Läh­tö­ti­lan­teet ovat eri­lai­set, sa­moin yh­teis­kun­nal­li­set piir­teet ja eko­lo­gi­nen ym­pä­ris­tö. Näin pol­ku eteen­päin on hel­pom­pi hah­mot­taa. On kan­net­ta­va oma osa ko­ko­nai­suu­des­ta, eikä tar­vit­se hal­vaan­tua lii­an suur­ten on­gel­mien ää­rel­lä. Jo­kai­sen yh­teis­kun­nan on muu­tut­ta­va, mut­ta ke­nen­kään ei tar­vit­se rat­kais­ta on­gel­maa yk­sin.

Osin muu­tos on tek­no­lo­gi­nen: tar­vi­taan uu­den­lais­ta tie­tä­mys­tä ja osaa­mis­ta, ja sii­hen tar­vi­taan te­ki­jöi­tä. Se ei kui­ten­kaan tar­koi­ta, että en­ti­nen elä­män­tapa ja yh­teis­kun­ta voi­daan säi­lyt­tää en­ti­sel­lään – vain eri­lai­sin lait­tein. On teh­tä­vä tar­peen­tyy­dy­tyk­sen jär­jes­tel­mien pe­rus­teel­li­nen re­mont­ti. Hyvä elä­mä edel­lyt­tää ruo­kaa, vaa­te­tus­ta, asu­mis­ta, liik­ku­mis­ta, ter­vey­den­huol­toa, kou­lu­tus­ta ja mo­nia mui­ta asi­oi­ta. Nuo tar­peet täy­tyy kui­ten­kin tyy­dyt­tää eri ta­voin kuin en­nen, vä­hem­män saas­tut­ta­en, vä­hem­män ma­te­ri­aa­lia ja ener­gi­aa ku­lut­ta­en: lii­ken­tees­sä pai­no jul­ki­sel­le lii­ken­teel­le, ra­vin­nos­sa suu­rem­pi kas­vis­ten osuus, kes­tä­väm­piä ja kor­jat­ta­vam­pia ra­ken­nuk­sia ja lait­tei­ta ja niin edel­leen. Se tar­koit­taa tuo­tan­non ja ku­lut­ta­mi­sen ta­po­jen rin­nak­kais­ta muu­tos­ta.

Eko­lo­gi­nen jäl­leen­ra­ken­nus edel­lyt­tää si­ten myös muu­tok­sia kult­tuu­ris­sam­me ja luon­toa kos­ke­vis­sa kä­si­tyk­sis­säm­me. Sa­mal­la kun luo­daan fyy­si­ses­ti uu­den­lai­sia tar­peen­tyy­dy­tyk­sen jär­jes­tel­miä, on tu­et­ta­va ar­vo­jen ja ta­po­jen muu­tos­ta. Uu­det inf­ra­struk­tuu­rit ja yh­teis­kun­nan käy­tän­nöt ei­vät ole va­kai­ta, joll­ei­vät ih­mi­set osaa ja ha­lua elää nii­den pii­ris­sä. Muu­tok­ses­sa mi­kään alue tai kan­san­osa ei saa jää­dä jäl­keen, sil­lä muu­toin uh­kaa­vat yh­teis­kun­nal­li­set ris­ti­rii­dat ja kat­ke­ruus. Tämä edel­lyt­tää oi­keu­den­mu­kai­suu­den ja tasa­ver­tai­suu­den ar­von­nou­sua.

Uu­den maa­il­man­ajan kan­sa­lais­tai­dot

Ja kos­ka eko­lo­gi­sen jäl­leen­ra­ken­nuk­sen pe­rus­ta­va­na mo­tii­vi­na on uhka yh­teis­kun­tien ja mui­den elä­män­muo­to­jen eko­lo­gi­sil­le edel­ly­tyk­sil­le, tar­vi­taan laa­ja­poh­jais­ta tie­teel­lis­tä luku­tai­toa. Vain moni­a­lai­nen tie­teel­li­nen si­vis­tys aut­taa ym­mär­tä­mään eko­lo­gis­ten uh­kien mo­ni­nai­suut­ta ja nii­den kyt­key­ty­mis­tä pait­si luon­non­tie­teel­li­siin myös yh­teis­kun­ta­tie­teel­li­siin, mo­raa­li­siin ja maa­il­man­kat­so­muk­sel­li­siin ky­sy­myk­siin. Luot­ta­mus tie­tee­seen on ol­lut uhat­tu­na mo­nil­ta eri suun­nil­ta vii­me vuo­si­na, ja tie­teen us­kot­ta­vuut­ta py­ri­tään myös tie­toi­ses­ti na­ker­ta­maan. Eko­lo­gi­ses­sa jäl­leen­ra­ken­nuk­ses­sa on toi­mit­ta­va pon­nek­kaas­ti tätä ke­hi­tys­tä vas­taan. On tu­et­ta­va kriit­tis­tä ajat­te­lua, tär­kein­tä vas­ta­voi­maa tie­don su­men­ta­mi­sel­le ja kiel­tä­mi­sel­le. Ir­ral­lis­ten fak­to­jen li­säk­si tar­vi­taan ky­kyä tul­ki­ta nii­tä ja tuo­da nii­tä yh­teen.

Kou­lu­jen roo­li on täs­sä kai­kes­sa ohit­ta­ma­ton, ja eri­tyi­sen tär­ke­äs­sä ase­mas­sa ovat lu­ki­ot ja muut toi­sen as­teen oppi­lai­tok­set, joi­den tar­koi­tus on val­men­taa op­pi­lai­ta elä­mään ai­kui­suu­den kyn­nyk­sel­lä. Juu­ri sil­loin pi­tää luo­da poh­jaa kai­kel­le täl­le: tek­nis­tä ja tie­teel­lis­tä si­vis­tys­tä, ym­mär­rys­tä yh­teis­kun­nan toi­min­nas­ta, ja oma­eh­tois­ta ky­kyä kriit­ti­seen ajat­te­luun, joka ei kui­ten­kaan kat­kai­se si­det­tä tie­teel­li­seen ym­mär­ryk­seen.

Vie­lä laa­jem­min il­mais­ten, tar­vi­taan val­miut­ta laa­jem­paan kan­sa­lai­suu­teen. Eko­lo­gi­ses­sa jäl­leen­ra­ken­nuk­ses­sa tar­vi­taan ak­tii­vi­sia kan­sa­lai­sia, jot­ka ku­rot­ta­vat ka­pe­aa ää­nes­tä­jä–ku­lut­ta­jan oma­ku­vaa laa­jem­mal­le.

Tyrskyissä luovien, katse horisontissa

Eko­lo­gis­ten krii­sien ohel­la eläm­me lu­kuis­ten mui­den yh­teen­ni­vou­tu­nei­den muu­tos­ten kes­kel­lä, moni­krii­sin aika­kau­del­la. Käyn­nis­sä on hi­tai­ta ker­ty­viä muu­tok­sia ku­ten il­mas­ton­muu­tos, jot­ka edel­lyt­tä­vät yli­suku­pol­vis­ta näkö­kul­maa, ja no­pei­ta yl­lät­tä­viä ta­pah­tu­mia, jois­ta vii­me vuo­sil­ta ko­ro­na­pan­de­mia ja sota Eu­roo­pas­sa ovat syn­kei­tä esi­merk­ke­jä. No­pei­siin krii­sei­hin on re­a­goi­ta­va ka­dot­ta­mat­ta pi­dem­män aika­vä­lin nä­ky­miä. Näkö­kul­man ka­ven­tu­mi­nen tä­män het­ken kii­reis­sä on suu­rim­pia uh­kia eko­lo­gi­sel­le jäl­leen­ra­ken­nuk­sel­le.

Täl­lai­se­na aika­kau­te­na kou­lu­jen tär­ke­ä­nä teh­tä­vä­nä on val­men­taa ih­mi­siä myös ajat­te­luun muut­tu­vas­sa maa­il­mas­sa. Ei rii­tä, että kas­va­te­taan kan­sa­lai­sia ny­kyi­sen kal­tai­seen yh­teis­kun­taan, eikä lii­oin voi­da luo­da sel­ke­ää tu­le­vai­suu­den­ku­vaa, jo­hon val­mis­tau­tua. Tu­le­vien suku­pol­vien elä­mä on väis­tä­mät­tä so­peu­tu­mis­ta, mu­kau­tu­mis­ta ja uu­sien olo­suh­tei­den ym­mär­tä­mis­tä, tu­le­vai­suu­den suun­ni­tel­mien su­ju­vaa muok­kaa­mis­ta. Se on na­vi­goi­mis­ta epä­var­mas­sa sääs­sä kar­tal­la, joka ei ole täy­del­li­nen.

Täl­lai­nen tu­le­vai­suu­den nä­ky­mä voi olla ah­dis­ta­va, eikä syyt­tä, sil­lä ny­kyi­sil­lä ja tu­le­vil­la suku­pol­vil­la on kä­sis­sään ki­pei­tä ja vai­kei­ta on­gel­mia. Kou­lun teh­tä­vä­nä ei ole kau­nis­tel­la ku­vaa to­del­li­suu­des­ta, vaan sen täy­tyy tar­jo­ta eväi­tä, joil­la es­tää ma­sen­tu­mi­nen tu­le­vai­suu­den edes­sä. Kou­lun on an­net­ta­va eväi­tä us­koa, että omal­la työl­lä on mer­ki­tys­tä kes­tä­väm­män ja oi­keu­den­mu­kai­sem­man tu­le­vai­suu­den ra­ken­ta­mi­ses­sa sil­loin­kin, kun yllä on syn­kei­tä pil­viä.