Formatiivinen arviointi. Summatiivinen arviointi. Jatkuva arviointi. Ja mitä kaikkea arviointitavoitteita uudistunut LOPS luetteleekaan. Uudistusten määrä lukiokentässä on ollut huima. Uudistuneen LOPS:n monipuolisen arvioinnin tavoitteilla on valtavaa potentiaalia huomioida monenlaisia oppijoita, erilaisia tavoitteita ja osaamistasoja sekä rakentaa lukioarviointia koko ajan enemmän oppimista ohjaavaan suuntaan. Mutta. Isoin mutta liittyy arvioinnin muutoksessa mielestäni hurjaan uudistusnopeuteen yhdistettynä opettajien aikapulaan ja vähäiseen konkreettiseen kehittämisen taustalle annettuun tukeen.
Opettajat oppijoina
Omalla taipaleellani opettajien pedagogisena kouluttajana olen tavannut valtavan määrän opettajia, jotka haluaisivat kehittyä ja kehittää omaa opetustaan – tai mahdollisesti jopa koko koulun opetus- ja arviointikulttuuria. Vaikka monia uuden LOPS:n tavoitteita myös kyseenalaistetaan, enemmän olen kokenut uudistumisen haasteiden liittyvän siihen, ettei opettaja koe omaavansa uudistumiseen tarvittavia tietoja ja taitoja tai ettei kehittymiseen ole tarpeeksi aikaa, kun jo oman perustyön pyörittäminen aiheuttaa usein liiallistakin kuormittumista. Monesti tästä seuraa myös kehittämistä koko työyhteisössä hankaloittavaa muutosvastarintaa. Uudet arvioinnin tavoitteet vaativat huomioimaan opiskelijoita erilaisina yksilöinä. Opettajien kouluttamista tehdään kuitenkin edelleen hyvin perinteisillä tavoilla, jotka usein olettavat opettajien nappaavan idean yhteisistä koulutuksista ja jalostavan ideat timanteiksi tämän jälkeen itsenäisesti ja omalla ajalla. Monen todella hyvän koulutuksen ja kehittämisidean siirtyminen käytäntöön tyssää kuitenkin juuri tähän. Todellisuudessa myös opettajien joukossa on paljon erilaisuutta, ja tämän huomioiminen olisi ensiarvoisen tärkeää, jotta monipuolinen arviointi voisi siirtyä osaksi koulun jatkuvaa toimintakulttuuria.
Innovaatioiden diffuusio-malli monipuolisen arvioinnin kehittämisen näkökulmasta
Erilaiset uudistukset, myös koulumaailmassa, kulkevat usein tietyn kaavan mukaan. Innovaatioiden diffuusio-malli kertoo siitä, miten ajan kuluessa uudistuksien uusien omaksujien määrä kasvaa. Malli ei siis kerro siitä, miten moni tietää erilaisista innovaatioista, vaan siitä, kuinka moni niitä alkaa käyttää. Lopulta kun aikaa on kulunut, uudistus on lyönyt itsensä läpi ja se on kattavasti kaikkien käytössä. Näin ei kuitenkaan käytännössä tapahdu kaikkien uudistuksien kanssa. Mitä siis kannattaisi huomioida, jotta monipuolisen arvioinnin uudistus saataisiin lyötyä läpi mahdollisimman kattavasti koko koulun opettajayhteisöön? Innovaatioiden diffuusio-mallista löytyy viisi erityyppistä vaihetta, joihin jokaiseen kuuluvat erilaiset opettajat.
1) Innovaattorit: Omaksuvat ja ottavat uudistukset käyttöön ensimmäisinä. Koulumaailmassa nämä ovat innovaattori- ja kehittäjäopettajia, jotka ottavat selvää paljon myös itsenäisesti uudistuksista ja kokeilevat pienellä kynnyksellä uusia menetelmiä ja tekniikoita. Tässä vaiheessa koko työyhteisön näkökulmasta vaikuttavuus on vielä pientä, mutta toisaalta nämä opettajat ovat niitä, joiden merkitys uudistuksien läpilyönnissä on suuri.
2) Aikaiset omaksujat ja 3) aikainen enemmistö: Ottavat uudistuksen käyttöön heti innovaattoreiden jälkeen. Innovaattorit ovat saaneet ensimmäiset kokemukset uudistuksesta, ja sana alkaa levitä työyhteisössä. Aikaiset omaksujat lähtevät nopeasti ottamaan käyttöön uusia menetelmiä. Pikkuhiljaa enemmistö alkaa olla vaikuttunut uudistuksen toimivuudesta ja hyödyistä ja uudistuksen käyttöaste nousee nopeasti.
4) Myöhäinen enemmistö: Ovat yleensä skeptisempiä, ehkä työssään perinteisempiä opetustapoja käyttäviä opettajia. Tarvitsevat enemmän aikaa ja näyttöjä uudistuksen toimivuudesta. Toisaalta tässä vaiheessa muilla opettajilla alkaa olla jo valmista materiaalia tai käytännön kokemuksia uudistuksesta. Näiden toteutusehdotuksien pohjalta myöhäisen enemmistön opettajien on helpompi lähteä tekemään omaa uudistustyötään.
5) Vitkastelijat: Vastustavat aktiivisesti uudistuksia. Heidän voittaminen uudistuksen puolelle on kaikista hankalinta, eivätkä he välttämättä koskaan ota uudistuksia käyttöön.
Mitä innovaatioiden diffuusio-mallista voidaan ottaa mukaan opettajien tekemän monipuolisen arvioinnin kehittämiseen? Ensinnäkin se, että innovaattoreille eli koulujen kehittäjäopettajille, kannattaa “heittää bensaa liekkeihin”. He tekevät työtä innolla ja janoavat uudistumista ja tekevät todennäköisesti oman työnsä taustalle enemmän kuin vaaditaan. Heille kannattaa antaa aikaa ja muita resursseja muiden opettajien auttamiseen. Näin myös aikaiset omaksujat ja aikainen enemmistö saavat tietoa ja apua uudistuksien osalta ja uudistukset alkavat saada jalansijaa kouluyhteisössä.
Toisaalta innovaatioiden diffuusio-mallin pohjalta olen itse lähtenyt toteuttamaan ja suosittelemaan opettajien kouluttamisessa strategiaa, jossa “kaikkea kaikille” -toimintamallia kyseenalaistetaan. Jos työyhteisössä tehdään kehittämistä vitkastelijoiden mukaisesti, mitään ei koskaan tapahdu. Heille kannattaa antaa tilaa katsoa rauhassa kehityksen suuntaa ja kritisoida uudistuksia. Mutta näille näkökulmille ei kannata antaa liikaa painoa koko työyhteisön kehittämisstrategiaa suunniteltaessa. Resursseja kannattaa ehdottomasti kohdentaa niihin opettajiin, joilla on idean leviämisen kannalta suurin merkitys. Osa koulutuksista kannattaa kohdentaa ehdottomasti kaikille opettajille. Jos tätä ei tehdä, tiedoissa, taidoissa ja metodeissa tapahtuva opettajien välinen osaamiskuilu kasvaa entistä suuremmaksi. Kuitenkin näiden koulutusten jälkeinen jatkokoulutus/ -tuki kannattaa vapaasti uskaltaa kohdentaa myös pienemmälle joukolle opettajia. Näin työyhteisössä voidaan esimerkiksi monipuolisen arvioinnin osalta päästä innovaatioiden diffusio-mallin kolmanteen ja neljänteen vaiheeseen. Ja tätä kautta ehkä lopulta myös viidenteen.
Monipuolinen arviointi opettajan työn keventäjänä
Entä sitten tämä opetusmaailmaa piinaava kiire ja aikapula? Miten mitään ehtisi kehittää, jos monipuolinen ja jatkuva arviointi tuovat kaiken päälle ensin lisätyötä kehittämisen osalta? Ja sitten, kun uudet arviointimetodit ovat lopulta valmiina, niiden toteuttaminen vaatii vielä entistä enemmän työtä opiskelijoiden jatkuvan oppimisen tukemisen vuoksi. Arvioinnin monipuolistamisen ei tarvitse eikä se saa johtaa tähän skenaarioon.
Pyrin omissa koulutuksissani tuomaan esille kahdesta näkökulmasta sitä, miten monipuolinen arviointi voi johtaa jopa opettajan työn kevenemiseen. Yhtenä näkökulmana nostan esille opettajien innostumisen omasta työstään. On äärimmäisen merkityksellistä työnkuormituksen kannalta, miten käytämme työtuntimme. Arvioinnin osalta valtavat määrät esseitä ja abittivastauksia eivät välttämättä tuo lisämotivaatiota työpäiviin. Pedagoginen pakohuone ja juuri rakennettu oppimispolku saattavat sen sijaan tuoda.
Toisena näkökulmana nostan esille sen, että myös opettajan työtuntien pitää pysyä kohtuullisina, jotta opettaja jaksaa työssään hyvin ja saa samalla aikaa ja energiaa kehittää myös uutta. Siten monipuolisen arvioinnin toteutusta tulisi miettiä uudesta näkökulmasta. Jos jatkuva arviointi nähdään vain lisätyönä edellisten arviointitöiden päälle, opettajan jaksaminen on viimeistään tässä vaiheessa uhattuna. Uusia LOPS:n arviointitavoitteita ei kannatakaan lähteä toteuttamaan käyttäen pelkästään vanhoja arviointimetodeja.
Omassa työssäni olen lähtenyt linjalle, jossa kehittämäni arviointimetodit ovat lopulta mahdollistaneet oman työni kevenemisen. Monta kertaa päättöviikoilla voin ilokseni huomata, että tietyn opintojakson päättöpäivän lopussa arvosanat on jo kirjattu ylös Wilmaan ja työt sen opintojakson osalta ovat paketissa. Kaikilla opintojaksoilla en tähän pääse, eikä tämän tarvitse olla tavoitteenakaan. Kuitenkin monipuolinen arviointi mahdollistaa sen, että opettajan arviointityö voi keventyä merkittävästi. Tähän vaaditaan metodien monipuolistumista perinteisen arvioinnin ulkopuolelle. Toisaalta erityisesti palautteenannossa myös opettajan asema vaatii kriittistä tarkastelua. Milloin ja millainen opettajan antama palaute siirtyy oikeasti opiskelijan oppimiseen ja kehittymiseen?
Uuden edessä
Tässä hetkessä toivon opettajille aikaa ja tukea monipuolisen arvioinnin kehittämiseen. Yksi tarvitsee idean ja toteutus on jo seuraavalla viikolla valmis. Toinen tarvitsee hyvin tarkkaa ja konkreettista tukea sekä ideoinnissa että toteutuksessa. Kolmas haluaa vaihtaa ajatuksia aiheista ennen kuin mitään kehitystä pystyy tapahtumaan.
Muutos vaatii aikaa ja se vaatii myös jaksamista. Toisaalta muutos voi johtaa monipuolistuneeseen ja keventyneeseen työtaakkaan. Toivon siis LOPS:n tavoittelevaa yksilöllisyyttä opiskelijoiden lisäksi myös opettajille. Näin yhä useampi meistä voisi tehdä omalla tavallaan ja hyvinvoivana tätä maailman parasta työtä myös tulevaisuudessa.
Laadukasta meininkiä lukioissaLukioiden kehittämisverkoston julkaisu #34.4.2023