Kokemuksia yhteisopettajuudesta

Ko­kei­lim­me yh­teis­o­pet­ta­juut­ta äi­din­kie­len­o­pet­ta­ja­kol­le­ga­ni kans­sa syk­syl­lä 2019. Olim­me pyy­tä­neet edel­li­se­nä ke­vää­nä reh­to­ria lait­ta­maan ÄI4-kurs­sim­me (Teks­tit ja vai­kut­ta­mi­nen) luku­jär­jes­tyk­siim­me sa­moil­le pai­koil­le ja si­joi­tuk­set vie­rek­käi­siin luok­kiin, jot­ta pys­tyi­sim­me te­ke­mään yh­teis­työ­tä myös oppi­tun­tien ai­ka­na.

Aloi­tim­me kurs­sin suun­nit­te­lun syk­syl­lä en­nen kou­lu­työn käyn­nis­ty­mis­tä ja laa­dim­me mo­lem­mil­le kurs­seil­le yh­tei­sen jak­so­suun­ni­tel­man. Aja­tuk­se­nam­me oli, että osa kurs­sin tun­neis­ta pi­det­täi­siin kah­den opet­ta­jan voi­min mo­lem­mil­le ryh­mil­le yh­des­sä, osa omis­sa luo­kis­sa oman opet­ta­jan kans­sa ja osa ryh­miä se­koi­tel­len. Mah­dol­lis­ta oli­si myös olla omis­sa ryh­mis­sä mut­ta vaih­taa opet­ta­jaa.

Jak­son ajan ko­koon­nuim­me pari ker­taa vii­kos­sa suun­nit­te­le­maan oppi­tun­tien teh­tä­vät ja ma­te­ri­aa­lit yh­des­sä. Tämä oli toki ai­kaa vie­vää, mut­ta myös to­del­la an­toi­saa. Oli hyö­dyl­lis­tä ja in­nos­ta­vaa tuu­let­taa omia pe­da­go­gi­sia nä­ke­myk­siä ja pei­la­ta nii­tä kol­le­gan aja­tuk­siin. Yh­teis­ten ai­ko­jen löy­tä­mi­nen­kään ei ol­lut lo­pul­ta niin vai­ke­aa.

Opet­ta­jal­le kurs­sin pa­ras­ta an­tia oli­vat yh­des­sä mo­lem­mil­le ryh­mil­le pi­de­tyt tun­nit tai ope­tus­tuo­ki­ot kurs­sin alus­sa. Ana­ly­soim­me esi­mer­kik­si teks­tiä kah­den opet­ta­jan voi­min kes­kus­tel­len, mikä toi­mi to­del­la hy­vin. Ryh­mäm­me oli­vat kui­ten­kin niin isot (mo­lem­mis­sa 36 opis­ke­li­jaa), että koko jou­kon kans­sa työs­ken­te­lys­tä tuli tu­ka­laa yh­des­sä luok­ka­ti­las­sa. Li­säk­si toi­sen ryh­män opis­ke­li­jat ko­ki­vat työ­lääk­si siir­tyä tuo­lei­neen ja ta­va­roi­neen toi­seen luok­kaan ja ta­kai­sin. Luo­vuim­me­kin kurs­sin alun jäl­keen yh­teis­tun­neis­ta, vaik­ka ne opet­ta­jas­ta oli­vat­kin haus­ko­ja.

Teim­me pie­ni­muo­toi­sem­min yh­teis­työ­tä myö­hem­min myös ÄI5-kurs­seil­la (Teks­ti ja kon­teks­ti). To­teu­tim­me on­nis­tu­nees­ti esi­mer­kik­si tans­si­te­at­te­ri­e­si­tyk­sen ana­ly­soin­ti­tun­nin mo­lem­mil­le ryh­mil­lem­me yh­des­sä. Olim­me va­ran­neet käyt­tööm­me juh­la­sa­lin, jos­sa opis­ke­li­jat kes­kus­te­li­vat aluk­si pien­ryh­mis­sä an­ta­miem­me teh­tä­vien poh­jal­ta, min­kä jäl­keen kä­sit­te­lim­me ai­het­ta opet­ta­jien joh­dol­la. Pie­nen alku­kan­keu­den jäl­keen opis­ke­li­joi­den kes­kus­te­lu sekä pien­ryh­mis­sä että koko ison po­ru­kan kes­ken su­jui hy­vin. Saim­me ai­kaan an­toi­san ja moni­puo­li­sen ko­ko­nai­suu­den; esiin tuli usei­ta sel­lai­sia näkö­kul­mia, joi­ta yh­den ryh­män tai yh­den opet­ta­jan voi­min ei oli­si edes tul­tu aja­tel­leek­si.

Täl­lai­sis­sa työ­ta­vois­sa opis­ke­li­jat tot­tu­vat sii­hen, että työs­ken­te­ly su­juu mui­den­kin kuin tut­tu­jen ka­ve­rien ja opet­ta­jien kans­sa. Kuu­li­ja­kun­ta tai kes­kus­te­lu­ryh­mä voi vä­lil­lä olla nor­maa­lia lu­ki­o­ryh­mää isom­pi ja ko­koon­pano vaih­del­la no­pe­as­ti­kin.  Täl­lai­sia vuo­ro­vai­ku­tus­tai­to­ja he tar­vit­se­vat myö­hem­min elä­mäs­sään ai­van var­mas­ti.

Yh­teis­o­pet­ta­juus voi siis olla hy­vin­kin pie­ni­muo­toi­ses­ta toi­min­taa: yh­des­sä suun­nit­te­lua sekä aja­tus­ten ja ide­oi­den ja­ka­mis­ta – mik­si­pä ei myös huo­lien pur­ka­mis­ta. Lop­pu­jen lo­puk­si ai­kaa ja ener­gi­aa sääs­tyy, omat aja­tuk­set tuu­let­tu­vat ja yh­des­sä ide­oi­mi­nen on huo­mat­ta­vas­ti luo­vem­paa ja len­nok­kaam­paa kuin yk­sin puu­hai­lu. Suo­sit­te­lem­me!