Yhteisopettajuutta Kuopion Lyseon lukiossa
Kuopion Lyseon lukiossa opettajia on kannustettu ja vienosti pyritty työntämäänkin kohti entistä vahvempaa yhteissuunnittelua ja -opettajuutta. Lukuvuosien 2018–2019 ja 2019–2020 aikana työ on alkanut kantaa hedelmää, ja opettajat ovat opettaneet yhteisopettajuuden keinoin useita kursseja saman oppiaineen sisällä sekä oppiainerajat ylittäen. Lisäksi saman ajanjakson aikana on testattu kahden kurssin laajuisen opintokokonaisuuden opettamista samalle opiskelijaryhmälle samassa jaksossa. Kokeilut on tehty kahtena peräkkäisenä lukuvuotena sekä kursseilla ÄI01/ÄI02 että MAA03/MAA05.
Yhteisopettajuuden toteuttaminen vaatii koulun hallinnolta suunnitelmallisuutta ja mahdollisuuksien tarjoamista. Kurssitarjotintyö on tässä avainasemassa: saman kurssin eri opetusryhmien sijoittaminen samaan palkkiin tarjoaa opettajille ymmärrettävästi parhaat yhteistyömahdollisuudet. Yhtä kurssia laajempien kokonaisuuksien opettaminen samalle opetusryhmällä vaatii puolestaan käytännössä ”pakotettujen” valintojen tekemistä etukäteen ja ryhmien lukitsemista sekä tietysti kurssien sijoittelua työjärjestyksiin niin, että kahden opetustuokion mittaiset kokonaisuudet ovat mahdollisia. Toinen vaihtoehto on nimetä opintokokonaisuus täysin uusiksi ja sijoittaa sitä kuusi oppituntia viikkoon. Tämä ei ole kuitenkaan kokemusten perusteella opiskelijan näkökulmasta kaikkein antoisin vaihtoehto. Kuopiossa tuntikiertokaavio mahdollistaa tällä hetkellä varsin hyvin kaksi 2 x 75 min. opetustuokiota viikkoon. Yhdet 75 min. oppitunnit jäävät erikseen.
Seuraavassa kokonaisuudessa esitellään neljä eri yhteisopettajuuskokeilua sekä yksi kahden kurssin laajuisen kokonaisuuden toteutus yhden jakson aikana samalle opetusryhmälle. Yhteisopettajuuskokeiluista kaksi on äidinkielestä, yksi matematiikasta (useita kurssitoteutuksia) ja yksi oppiainerajat ylittävästä GE01/HI01-kokonaisuudesta.
Lukutaitojen syventämistä yhdessä
Työtovereiden kanssa oli pitkään puhuttu, että olisi kiva kokeilla peruskouluista tuttua yhteisopettajuutta myös lukion kursseilla. Ajattelimme, että yhteissuunnittelu, omien vahvuuksien hyödyntäminen ja toisiemme täydentäminen olisi opiskelijan oppimisprosessille hyödyksi – toki taustalla oli myös itsekäs ajatus oman toiminnan kehittämisestä kollegalta oppimalla.
Suunnittelu käynnistyi toden teolla keväällä 2018, kun päätimme apulaisrehtorimme Päivi Kiiskin kanssa toteuttaa seuraavana syksynä ÄI09-kurssin (Lukutaitojen syventäminen) täysin yhdessä. Kurssitarjotinta tehtäessä palkitimme kaksi ÄI09-ryhmää rinnakkain lukuvuoden 2018–2019 toiseen jaksoon. Yhteisopettajuuden suunnittelutyötä aloitimme kurssisisältöjen ja työtapojen osalta lyhyesti jo keväällä, mutta varsinaisesti toteutus suunniteltiin syksyllä.
Suunnittelun aluksi selvittelimme yhteisopettajuuden vaatimat tekniset seikat – halusimme nimittäin, että yhteistyö ei kaadu mihinkään käytännön mahdottomuuteen. Meillä oli nimellisesti omat opetusryhmämme, mutta lisäsimme toisemme ristiin opettajiksi myös toistemme ryhmiin ja kurssien arviointikirjoihin. Käytännössä käsittelimme 63 opiskelijaa yhtenä opetusryhmänä. Teknisesti meidän oli mahdollista viestiä kaikille helposti, ja käyttämissämme oppimisympäristöissä Älyssä ja Teamsissa opiskelijat muodostivat lopulta vain yhden ryhmän. Mietimme myös tilaratkaisuja. Lyseon kiinteistössä on yksi luokkatila, johon juuri ja juuri 63 opiskelijaa saadaan kerralla mahtumaan. Varasimme tämän ja viereisen opetustilan ryhmiemme käyttöön.
Teimme yhdessä alustavan kurssisuunnitelman oppitunneittain jakson ajalle. Suunnittelun tueksi lähetimme opiskelijaryhmille noin kaksi viikkoa ennen jakson alkua ennakkokyselyn kurssin sisältöihin, tavoitteisiin sekä opiskelijoiden ennakkokäsityksiin liittyen. Kysely löytyy artikkelin lopusta. Muokkasimme kyselyn perusteella kurssisisältöjä huomioiden sen, millaiseksi opiskelijat kokivat oman osaamisensa.
Olimme jo suunnittelun alkuvaiheessa kartoittaneet vahvuuksiamme. Päivi on kokeneena IB-opettajana työskennellyt paljon kaunokirjallisuuden parissa, joten oli luontevaa, että hän ottaa enemmän vetovastuuta siitä puolesta. Minulle valikoitui enemmän asiatekstien avaamiseen liittyvien seikkojen kertaamista. Vaikka teimmekin vahvuusperusteista työnjakoa, alusta saakka oli selvää, että olemme molemmat vastuussa kokonaisuudesta.
Käytännön kurssitoteutus eteni niin, että suunnittelimme aina yhden viikon opetustuokiot ja niiden sisällöt kerrallaan. Toteutimme opetustuokioita niin, että välillä kaikki 63 opiskelijaa olivat samassa tilassa opetustuokion alun ja jakautuivat sitten työskentelemään kahteen tilaan. Välillä opiskelijat tulivat suoraan kahteen tilaan, jonka he saivat itse valita. Me opettajat liikuimme paljon tilasta toiseen ja saatoimme käydä esimerkiksi saman teoriakertauksen kahteen kertaan eri tiloissa. Tämä oli opettajan näkökulmasta varsin mielekästä. Olimme toki perehtyneet toistemme esittämiin sisältöihin ja valtaosan niistä suunnittelimmekin yhdessä. Välillä pidimme teoriakertauksia yhdessä toisiamme täydentäen. Tämä toimi mielestämme oikein mainiosti, ja myös opiskelijat kokivat opettajien vuoropuhelun edistävän oppimista.
Kirjoitutimme kurssin aikana opiskelijoilla yhteensä neljä lukutaidon vastausta – kaksi media- ja asiateksteistä ja kaksi kaunokirjallisista teksteistä – ja teetimme preliminäärikokeen päättöpäivänä. Lisäksi opiskelijat lukivat valitsemassaan pienryhmässä kirjan. Kirjaa käsiteltiin opiskelijoiden itsensä valitsemalla tavalla: osa kävi kirjallisuuskeskustelun, osa laati teoksesta mainoksen ja osa uutisen.
Harjoitustehtävät valitsimme yhdessä. Opiskelijat saivat valita jokaisessa vastauksessa muutaman tehtävävaihtoehdon välillä. Vastausten arvioinnissa ja oppimista tukevan arvioinnin ja palautteen tuottamisessa yhteistyöstä oli suuresti hyötyä: kun jaoimme kaikkien 63 opiskelijan vastaukset tehtävittäin, saimme keskittyä antamaan palautetta neljän sijaan vain kahdesta eri tehtävästä per opettaja. Sama hyöty toistui myös niissä opetustuokioissa, joiden aikana kävimme harjoitusvastauksia läpi: kävimme molemmat läpi kaksi tehtävää ryhmän kanssa ja vaihdoimme sen jälkeen luokkia. Näin jokainen opiskelija pääsi tutustumaan kaikkiin tehtäviin melko tehokkaasti ja sai ohjaavaa palautetta omasta suorituksestaan. Preliminäärikokeen tehtävät arvioimme samalla tavalla.
Kirjallisuustehtävät purimme suurryhmässä. Myös se oli opettajan näkökulmasta kovin mielekästä, koska pystyimme haastamaan ja kannustamaan opiskelijoita keskusteluun omista näkökulmistamme ja tulkitsijapositioista. Jälkikäteen ajateltuna kirjallisuustehtävien purku oli yksi kurssin kohokohtia ja käydyt keskustelut ansiokkaita.
Kurssin päätteeksi kävimme läpi kaikkien opiskelijoiden suoritukset ja muodostimme kurssiarvosanat yhdessä sovittujen arviointiperusteiden mukaan. Kaiken kaikkiaan juuri arvioinnissa yhteisopettajuudesta oli paljon hyötyä. Pystyimme myös kehittämään oppimista tukevaa arviointia ja ohjaavan palautteen tapoja yhdessä kurssin aikana.
Opiskelijan näkökulmasta yhteisopettajuus näkyi erityisesti luokkatyöskentelyssä: kun kirjoitimme opetustuokioiden aikana harjoitusvastauksia, tukena oli kaksi ohjaavaa opettajaa. Vaikka opiskelijoita oli kahden ryhmän verran, jäi vaikutelma, että, yksilölliseen ohjaamisen jäi aikaa enemmän kuin yksin yhden ryhmän kanssa työskenneltäessä. Opiskelija sai myös kirjallisista töistään kurssin aikana kahden eri ohjaavan opettajan antamaa palautetta. Vertailimme kurssin aikana omia tapojamme antaa kirjallista ja suullista palautetta opiskelijan työstä. Totesimme erilaisuuden olevan tässäkin tapauksessa vain rikkaus.
Kurssipalautteessa opiskelijat olivat sitä mieltä, että toteutus oli monin osin toimiva. Selkeä kehityskohde tuntui olevan se, että meidän olisi pitänyt jakaa selkeämmin opiskelijat eri tiloihin työskentelemään. Nyt kävi usein niin, että suurempaan tilaan jäi reilusti yli puolet opiskelijoista, mikä teki ympäristöstä hetkittäin rauhattoman. Palautekyselyn perusteella opiskelijat olivat kokeneet saavuttaneensa tavoitteet varsin hyvin. Myös sisällöt olivat alkutilannetta paremmin hallussa.
Kurssitoteutuksen haasteena oli se, että toinen opettajista (rehtori Samuli) oli kurssin 18 opetustuokiosta poissa seitsemänä erinäisten hallinnon puuhastelujen vuoksi. Yhteisopettajuus nousi tässä tapauksessa arvoon arvaamattomaan. Osittain aikatauluongelmien vuoksi osa suunnittelemastamme eriyttämisestä jäi kuitenkin toteutumatta.
Kokonaisuutena pidimme täysin yhdessä opetettua kurssia arvokkaana ja hyödyllisenä kokemuksena. Vastaavanlainen toteutus vaatii aika paljon suunnittelua, mutta myös hyödyt ovat ilmeiset. Lukuvuonna 2019–2020 sijoitimme kaikki ÄI09-kurssin neljä ryhmäämme samaan palkkiin ja teimme opettajien kesken normaalia enemmän yhteistyötä, mutta vastaavaa yhteisopettajuutta emme toteuttaneet. Tässä samassa artikkelissa on kuitenkin kuvauksia muista toteutuksista, joissa Kuopion Lyseossa yhteisopettajuutta on kokeiltu.
Uutta LOPSia rakentamassaLukioiden kehittämisverkoston julkaisu #223.9.2020