Pieksämäen lukio: Lean-ajattelun soveltaminen lukiokoulutukseen

1980-lu­vul­la kaup­pa­tie­teen mais­te­rin opin­nois­sa­ni tu­tus­tuin Lean-ajat­te­lun kes­kei­siin peri­aat­tei­siin. Kä­si­tyk­se­ni eri­lai­sis­ta Lean-työ­ka­luis­ta tai -me­ne­tel­mis­tä jäi hy­vin pin­ta­puo­li­sek­si ja te­o­ri­an ta­sol­le. Ym­mär­sin Le­a­nin ole­van ja­pa­ni­lai­nen te­ol­li­suus­y­ri­tys­ten laa­tu­jär­jes­tel­mä.

Opis­ke­lu­ajan jäl­keen seu­raa­va konk­reet­ti­nen Lean-kos­ke­tuk­se­ni oli, kun vie­rai­lim­me lu­ki­om­me opet­ta­ja­kun­nan kans­sa syk­syl­lä 2010 pai­kal­li­ses­sa te­ol­li­suus­y­ri­tyk­ses­sä, mis­sä Lean-me­ne­tel­miä oli otet­tu käyt­töön. Toi­mi­tus­joh­ta­ja esit­te­li yl­pe­ä­nä, kuin­ka työ­pis­tei­den uu­del­la jär­jes­tyk­sel­lä ja pro­ses­se­ja tut­ki­mal­la oli saa­tu ai­kaan pa­rem­paa laa­tua ja li­sät­ty tuot­ta­vuut­ta sekä luon­nol­li­ses­ti yri­tyk­sen kan­nat­ta­vuut­ta.

Kol­man­nen ker­ran poh­din lean-ide­o­lo­gi­aa ko­ro­na-ajan blo­gi­kir­joi­tuk­ses­sa­ni 15.05.2020 mm. seu­raa­vas­ti:

”Lean-ter­mi Muda tar­koit­taa huk­kaa eli kaik­kea sel­lais­ta toi­min­taa, joka ei tuo­ta ar­voa tuot­teel­le tai pal­ve­lul­le. Ko­ro­na­ke­vät on pa­kot­ta­nut lu­ki­on toi­mi­maan uu­del­la ta­val­la. Olem­me to­teut­ta­neet huo­maa­mat­tam­me Lean-ajat­te­lua. Pro­ses­se­ja on vir­ta­vii­vais­tet­tu ja tur­haa on vä­hen­net­ty… Lean-ajat­te­lus­sa jat­ku­vas­ta pa­ran­ta­mi­ses­ta käy­te­tään Kai­zen -ter­miä, joka voi­daan suo­men­taa pie­nik­si muu­tok­sik­si tai muu­tok­sek­si pa­rem­paan. Etä­o­pe­tus­jak­sos­ta tu­lee var­mas­ti jää­mään py­sy­viä toi­min­ta­ta­po­ja ja oi­val­luk­sia teh­dä jat­kos­sa toi­sin kuin ai­kai­sem­min … Lean-ajat­te­lus­sa ei yri­te­tä ki­rit­tää työn­te­ki­jää liik­ku­maan no­pe­am­min, vaan ky­sy­tään, mik­si työn­te­ki­jän yli­pää­tään täy­tyy liik­kua pai­kas­ta toi­seen.”

Kun OKM ja OPH lop­pu­vuo­des­ta 2022 haas­toi­vat lu­ki­o­väen laa­dun­hal­lin­taan ja toi­min­nan ke­hit­tä­mi­seen, ajat­te­lin, että Piek­sä­mäen lu­ki­os­sa voi­tai­siin lä­hes­tyä laa­tua Lean-kult­tuu­rin avul­la. Ryh­dyin poh­ti­maan voi­si­ko Lean -ajat­te­lu toi­mia oppi­lai­tos­ym­pä­ris­tös­sä?

Lean-kulttuuri

Lean kult­tuu­ri syn­tyy ot­ta­mal­la käyt­töön Lean-me­ne­tel­miä ja osoit­ta­mal­la nii­den arvo or­ga­ni­saa­ti­on jä­se­nil­le. Kou­lu­tus­ten ja on­nis­tu­mi­sen ko­ke­mus­ten kaut­ta Lean tu­lee osak­si arki­päi­vää. Lean on pit­kän aika­vä­lin toi­min­ta­mal­li ja muu­tos vie use­am­man vuo­den ai­kaa.

Lean kult­tuu­rin ta­voit­tee­na on, että opi­taan nä­ke­mään ke­hi­tys­i­de­oi­ta en­sin kou­lun toi­min­nas­sa ja ajan myö­tä myös omas­sa työs­sä. Lean-fi­lo­so­fi­an mu­kaan vii­me­kä­des­sä työ on se, joka te­ki­jään­sä neu­voo. Pe­rus­ta­van­laa­tui­nen aja­tus on, että jo­kai­nen ha­lu­aa teh­dä työn­sä mah­dol­li­sim­man hy­vin ja ke­hit­tää omaa työ­tään. Työn imu syn­tyy sii­tä, kun kum­pi­kin on mah­dol­lis­ta.

Le­a­nin taus­tal­la on kas­vat­taa or­ga­ni­saa­ti­on jo­kai­sen jä­se­nen vas­tuun­tun­toa, aloi­te­ky­kyi­syyt­tä ja si­tou­tu­mis­ta työ­hön­sä ja omaan op­pi­mi­seen­sa. Hen­ki­lö­koh­tai­nen kas­vu on it­sen­sä jat­ku­vaa ke­hit­tä­mis­tä ja oman toi­min­tan­sa ky­seen­a­lais­ta­mis­ta. Lean-joh­ta­juus on ih­mis­ten koh­taa­mis­ta sekä op­pi­mi­sen ja osaa­mi­sen ilma­pii­rin yllä­pi­tä­mis­tä enem­män kuin Le­a­niin liit­ty­vän asia­tie­don omak­su­mis­ta.

Lean on jat­ku­vaa pa­ran­ta­mis­ta mikä edel­lyt­tää koko or­ga­ni­saa­ti­on si­tou­tu­mis­ta. Jat­ku­vaa pa­ran­ta­mis­ta teh­dään yh­des­sä ja vä­hän ker­ral­laan hy­väs­sä vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa ja kes­ki­näi­sen kun­ni­oi­tuk­sen ilma­pii­ris­sä.  On­gel­mat py­ri­tään rat­kai­se­maan yksi ker­ral­laan py­sy­väs­ti niin, ett­ei sa­maa on­gel­maa tar­vit­se olla rat­ko­mas­sa uu­des­taan.

Mikä ihmeen hukka?

Lean -ajat­te­lus­sa laa­dun pa­ran­ta­mi­nen ei pe­rus­tu työ­tah­din ja mää­rän kas­vat­ta­mi­seen, vaan eri­lais­ten huk­kien vä­hen­tä­mi­seen. Mis­tä voi­si löy­tyä lu­ki­o­kou­lu­tuk­sen huk­ka? Mis­sä asi­ois­sa teh­dään sel­lais­ta työ­tä mikä ei tuo­ta asi­ak­kaal­le ar­voa?

Huk­ka­te­ki­jät ja­e­taan le­a­nis­sa kah­dek­saan eri luok­kaan: 1) yli­tuo­tan­to, 2) laa­tu­vir­heet, 3) tar­pee­ton liik­ku­mi­nen, 4) yli­kä­sit­te­ly, 5) tar­pee­ton va­ras­toin­ti, 6) käyt­tä­mät­tä jä­tet­ty luo­vuus, 7) tar­pee­ton kul­jet­ta­mi­nen ja 8) odot­ta­mi­nen. Huk­kaa voi­daan vä­hen­tää oppi­lai­tok­sen pro­ses­se­ja ja toi­min­ta­ta­po­ja yk­sin­ker­tais­ta­mal­la, pal­ve­lu­ja jär­ki­pe­räis­tä­mäl­lä sekä di­gi­taa­li­sia jär­jes­tel­miä ke­hit­tä­mäl­lä.

Jo­kai­seen huk­ka­luok­kaan löy­tyy esi­merk­ki­ky­sy­myk­siä lu­ki­o­kou­lu­tuk­sen vii­te­ke­hyk­ses­tä. Esi­mer­kik­si seu­raa­vas­ti: 1) Mi­hin käy­täm­me ai­kam­me? 2) Pi­däm­me­kö kiin­ni yh­tei­ses­ti so­vi­tuis­ta asi­ois­ta? 3) Ovat­ko digi­a­lus­tat jär­jes­tyk­ses­sä? 4) Mis­sä teem­me tup­la­työ­tä? 5) Mitä pa­pe­rei­ta ma­pi­tam­me? 6) Mi­ten osal­lis­tam­me opis­ke­li­jat? 7) Tu­lee­ko opis­ke­li­joil­le/opet­ta­jil­le tur­hia siir­ty­mi­siä? ja 8) Mi­ten pa­la­ve­rit su­ju­vat?

Jatkuvan parantamisen askeleita

En­sim­mäi­nen as­ke­leem­me oli tie­toi­suu­den li­sää­mi­nen. Aloi­tim­me kou­lum­me Lean -mat­kan käy­mäl­lä läpi eri­lai­set huk­ka­luo­kat ja poh­ti­mal­la nii­tä oman työn näkö­kul­mas­ta. Poh­dim­me joi­ta­kin ke­hit­tä­mi­äm­me pro­ses­se­ja ”Lean-la­sien” läpi. Esi­mer­kik­si: Mitä huk­kaa olem­me vä­hen­tä­neet yli­op­pi­las­kir­joi­tus­ten il­moit­tau­tu­mis­pro­ses­sin di­gi­ta­li­soi­mi­sel­la?

Myön­tei­sen ke­hit­ty­mis­imun olem­me pyr­ki­neet käyn­nis­tä­mään ”Jat­ku­van pa­ran­ta­mi­sen tau­lun” käyt­töön­o­tol­la. Jat­ku­van pa­ran­ta­mi­sen tau­lun avul­la olem­me nos­ta­neet esiin pie­niä ar­jen oi­val­luk­sia, joi­den avul­la voi­sim­me vä­hen­tää tur­haa työ­tä. Jo­kai­nen on voi­nut lait­taa va­paas­ti ke­hi­tys­i­de­oi­ta tau­lul­le nä­ky­viin.

Ke­hi­tet­tä­väk­si ote­tut ide­at siir­ty­vät tau­lul­la omaan sa­rak­kee­seen­sa ja lo­pul­ta ne pää­ty­vät teh­ty -sa­rak­kee­seen. Näin jat­ku­van pa­ran­ta­mi­sen as­ke­leet saa­vat nä­ky­vän muo­don, mikä vah­vis­taa us­koa muu­tok­sen on­nis­tu­mi­seen. Ke­hit­tä­mi­nen ei jää vain sa­vo­lai­sek­si pro­jek­tik­si: ”aloit­ta­mis­ta vail­le val­mis”.

Moni ke­hi­tet­tä­vä asia on al­kuun liit­ty­nyt di­gi­taa­li­siin jär­jes­tel­miin ja kans­li­an toi­min­taan. Olem­me aloit­ta­neet pie­nil­lä ar­jen asi­oil­la, jot­ka on voi­tu to­teut­taa hel­pos­ti ja jos­kus no­pe­as­ti­kin. Pien­ten as­kel­ten po­li­tii­kal­la py­rim­me ete­ne­mään kär­si­väl­li­ses­ti niin, että yh­des­sä op­pi­mi­ses­ta tu­lee lu­ki­om­me me­nes­tys­te­ki­jä.

Jat­ku­van pa­ran­ta­mi­sen mal­li läh­tee aja­tuk­ses­ta, mitä mei­dän täy­tyy teh­dä, että saa­vu­tam­me ta­voit­teem­me. Laa­dun ke­hit­tä­mi­nen ete­nee vii­den ky­sy­myk­sen poh­jal­ta: 1) Mikä on ta­voi­te­tila/haas­te?, 2) Mikä on to­del­li­nen tila?, 3) Mit­kä es­teet es­tä­vät mei­tä saa­vut­ta­mas­ta ta­voi­te­ti­laa?, 4) Mikä on en­sim­mäi­nen/seu­raa­va as­kel? ja 5) Mil­loin as­kel on otet­tu ja voim­me ar­vi­oi­da mitä opim­me?

Le­a­nis­sa mat­ka koh­ti ta­voi­tet­ta ote­taan ot­ta­mal­la en­sim­mäi­nen as­kel. Jo­kai­sel­la as­ke­leel­la opi­taan jo­ta­kin, joka aut­taa seu­raa­van as­ke­leen ot­ta­mi­ses­sa. Mat­kam­me jat­kuu.

Vesa Hen­tu­nen

reh­to­ri

Piek­sä­mäen lu­kio